Olin innoissani kun alkuvuodesta luin EMMAn kotisivuilta kesällä alkavasta Lars Gunnar Nordströmin näyttelystä.
Tuo ehdoton modernin taiteemme kiintotähti joka poistui keskuudestamme vasta viimevuonna saavuttaen kunnioitettavan 90-vuoden iän.
Osasinkin odottaa tälle, ja ensivuodelle muutamia Nordström näyttelyitä viimevuotisen edesmenon johdosta, mutta mukavana yllätyksenä oli että se tapahtui EMMAn tiloissa, ne kun ovat tarpeeksi avarat ja isot. Tosin tällöin en ollut vielä tietoinen että he hallinnoivat L-G Nordströmin säätiön teoskantaa Tuusulan taidemuseon kanssa.
Intendenttinä näyttelylle toimi vielä Henna Paunu joka on siirtynyt vuosi sitten Espooseen Rauman taidemuseosta jossa itse kävin viimeisimpänä katsomassa Vihtori Ylisen ja hänen vaimonsa Saima Tigerstedt-Ylisen näyttelyn. Se näyttely oli Rauman taidemuseon tiloihin nähden todella laaja ja kattava käsittäen taiteilijapariskunnan molempien osapuolien tuotannon alkuajoista loppuun joten odotusarvoni oli Nubben näyttelystä korkea.
Pääsin tutustumaan näyttelyyn eräänä aamuna jolloin koko näyttelyssä oli lisäkseni vai muutamia ihmisiä jolloin oma rauha ja tulkinnanvapaus oli taattuna.
Massiiviset teokset olivat vallanneet seinät huone toisensa perään.
Ehdottomasti suurimpana yllätyksenä itselleni tuli taiteilijan valmistamat teräsvalaisimet jotka noudattelivat jo opittua konkretismin linjaa.
En ennen näyttelyä ollut edes tietoinen hänen kyseisiä tehneen.
Myös teräsveistokset olivat yllättävänkin kattavasti esillä ottaen huomioon kuitenkin taiteilijan olleen tunnettu juuri modernista suoraviivaisesta ilmaisutavassaan lähinnä taulujen saralla.
Mielenkiintoisia olivat myös esille asetetut informaatio lehtiset teosten konservointiprosesseista, ja konservoinnin määrästä joka on ilmeisesti ollut aika mittava ennen näyttelyn saamista julkaisukuntoon.
Norström kun tykkäsi maalata levylle ja koville pinnoille, mutta nurjana puolena teosten säilymisen kannalta on juuri se että kovat pinnat eivät jousta siinä missä kangas, jolloin pienetkin osumat naarmuttavat maalipintaa ja jälkiä tulee normaalia helpommin.
Teosten koostuessa pääasiassa L-G Nordströmin Säätiön kokoelmateoksista sekä muutaman muun museon omistamasta teoksesta koin taulutarjonnan hieman yksitoikkoiseksi.
Lähes poikkeuksetta esillä olleet teokset olivat todella massiivisia tai vähintäänkin isoja.
Tämä johtunee siitä että isoimmat teokset päätyvät usein museoiden omistukseen ja tässä tapauksessa myös L-G Nordströmin säätiön kokoelmiin.
Nordström kun on kuitenkin maalannut todella runsaasti myös normaalikokoisia teoksia jotka ovat tätänykyään pääsääntöisesti yksityiskokoelmissa.
Tässä olikin mielestäni näyttelyn suurin kompastuskivi mikäli sitä sellaiseksi voisi sanoa.
Tuntui että kokonaisuuden kasaamiseen ei oltu nähty tarpeeksi vaivaa vaan hankittu nopeimmin ja helpoimmin haalittavat teokset kasaan.
Mikäs siinä kun niitä on riittävästi tarjolla, mutta kääntöpuolena huomasin että taiteilijan käyttämät puu paspartuuri teokset puuttuivat lähes kokonaan.
L-G nimittäin teki monissa töissä teoksen ympärille yksiväriseksi maalatun vaaleanharmaan tai muun vaaleasävyisen puisen parspartuurin jonka ympärillä oli sitten vielä kehykset.
Myöskin alkuajan puupiirrustuksia, luonnoksia, varhaisia serigrafioita ja sittemmin kubistisia töitä oli tarjolla vain yhden käytävän verran, ja määrällisesti vain muutaman kymmentä.
Silti jo näistä muutamista varhaisteoksista näki miten taiteilija ajautui konkretismiin jazzin saattelemana.
Tarpeeksi kattava, ja hyvä taidenäyttely edustaakin mielestäni tasaisesti jokaista taiteilijan aikakautta ja vieläpä jonkinmoisessa aikajärjestyksessä jolloin voit havaita välillä jopa vuosienkin tarkkuudella milloin mikäkin elementti on tullut mukaan ja miten värimaailma on elänyt näkemyksen sekä tulkinnan myötä suhteessa aikakausiin ja taiteilijan ikään.
EMMAn näyttelyssä teokset eivät olleet minkäänasteisessa aikajanassa vaan sekaisin olivat niin 50-vuotta kuin 20-vuotta vanhatkin teokset, toki poislukien tuo ensimmäisen vuosikymmenen käytävä.
Koen että EMMAn muutama vuosi sitten järjestämässä Birger Kaipiaisen näyttelyssä oli hieman samoja piirteitä.
Tarjolla olisi ollut varmasti paljon enemmän ja laajemmin keramiikkaa mutta tällöin näyttelyn suppeus suorastaan yllätti minut ja oli turvauduttu vain muutamien tahojen hallinnassa oleviin reliefeihin ja veistoksiin eikä haettu laajempaa perspektiiviä taiteilijan kehityksen muotoikieleen. Varsinkin Birger Kaipiaisen tapauksessa eri aikakaudet, värit ja aihepiirit ovat nähtävissä todella tarkasti.
Toki Lars-Gunnarin tapauksessa tämä aikajanattomuus ei muodostane ihan niin suurta epäkohtaa kuin mitä se tekisi monella muulla taiteilijalla johtuen lähinnä taiteilijan oman tyylisuunnan sekä konkretismin löytymisestä urallaan jo niin varhain että tuotanto muistuttaa itseään useiden vuosikymmenien ajalta.
Kuitenkin kubisminkin oltua suomessa niin marginaalinen tyylisuuntaus olisin kaivannut hieman lisää Nubbenin varhaisen kubistisen aikakauden tuotoksia, koin ne muutamat näkemäni todella mielenkiintoisina.
Mukavana lisänä oli tuotettu kaksi pimiöhuonetta pitkine löhösohvineet joissa pyörivät videot taiteilijasta ateljeessaan työn touhussa, kuvakollaasi menneiltä vuosilta sekä Jazz musiikkia kuuntelupisteessä.
Näissä tiloissa sai ajan kulumaan hyvin ja mielenkiintoisissa merkeissä.
Olikin mukavaa että Jazz oli tuotu sen verran vahvasti esiin myös näyttelyssä. Olihan Norströmillä kuitenkin yli 14.000 Jazz LP levyä kattava kokoelma joka sittemmin lahjoitettiin Kansalliskirjastolle.
Jazz on ollutkin taiteilijalle kyltymätön inspiraation lähde, ja se heijastuu myös taiteelliseen ilmaisuun värisävyineen ja asetteluineen.
Esille pieniin pöytävitriineihin oli myös nokkelasti tuotu taiteilijan luonnoksia pieniin pahvikansiin ja papereille sekä hänen tekemiänsä kuvituksia eri tuotteisiin kuten mm. LP levyjen sekä kirjojen kansiin jne.
Kiitos pitänee antaa myös näyttelyn yhteydessä julkaistulle todella hienosti ja kattavasti toteutetulle paksulle yli 300 sivuiselle "Nubben" kirjalle joka on kuvitettu runsain värikuvin.
EMMAn näyttelyiden yhteydessä julkaistavat kirjat eivät olekaan ikinä tuottaneet pettymystä ja ainoat museot jotka tuottavat näyttelyjulkaisunsa yhtä huolella ja laadulla ovatkin olleet Ateneum sekä Didrichsenin museo.
Espoon modernin taiteen museon mukaan nyt julkaistu Lars-Gunnar Nordströmin onkin tähän asti laajin taiteilijasta tehty katsaus joten kirja tullaankin laskemaan "must have" julkaisujen pariin modernin taiteen ystävien keskuudessa.
Suosittelen ehdottomasti kaikille kaikesta modernimmasta ja nykyitateesta kiinnostuneille näyttelyn katsastamisen ennen sen sulkeutumista syyskuun 13 päivä.
