lauantai 29. lokakuuta 2016

Bukowskis Design + Art antaa varman WOW efektin!

Tämänkertainen Design + Art ei jätä ketään kylmäksi. Huutokaupan yli 500 kohdetta ovat pelkkää Paavo Tynellin, Oiva Toikan sekä Birger Kaipiaiset riemuvoittoa.
Toki myös Gunnar Pohjolaa, Aaltoa sekä Rut Brykiä on runsain mitoin.
Huomioitavaa on myös että peräti parikymmentä kohteista ylittää 10.000euron rajapyykin jo lähtöhinnaltaan.
Tuo luku tulee tosin kasvamaan jonkinverran kun ulkomaalaiset pääsevät Tyneleitä huutamaan.

Poimittavaa blogiin olisi vaikka millä mitalla, mutta etsin nyt joukosta niitä seuraamisen arvoisia kohteita jossa voisi olla iskumahdollisuus mikäli hinta huutajat eivät olisi hereillä oikeaan aikaan.

Birger Kaipiaisen mielenkiintoisia reliefejä oli useita joten poimin nyt tähän summamutikassa vain yhden. Kaikkien reliefin lähtöhinnat ovat todella maltillisia ja jos hinta jää lähellekään noita 800-1000euron aloitushintoja kannattaa huutaa.

Rut Brykin reliefi Venetsialainen Palatsi on todella maltillisella lähtöhinnalla. Pelkään vain että vasarahinta on vähintäänkin tuplat lähdöstä.
Ensivuonna on Brykin 100v juhlavuosi joten kysyntä sen kuin kasvaa nimen kuumetessa entisestään.

Aimo Okkolinin smaragdin vihreä Lumpeenkukka maljakko virheettömänä, ja vieläpä alkuperäisellä tehtaan tarralla ei ole 1000euroa vaan pikemminkin 3000euroa.
Mikäli minulta joku jotain kysyy on tämä esteettisesti kaunein Okkolinin suunnittelema esine ja hyvä hankinta, jos vielä saisi vaikka sopivasti huudettua niin..

Oiva Toikka tulee nousemaan tulevina vuosina. Kuten aiemmin olen todennut herralla on ikää jo aikalailla ja edustaa kuitenkin viimeisiä vanhan koulukunnan lasitaiteilijoita vaikka nuorempaa polvea onkin. Tällaisia erikoisempia ja harvemmin nähtyjä Toikkia kannattaa hankkia nyt kun niitä vielä fiksuihin hintoihin saa.

Paavo Tynellin valaisimia on tarjolla nyt kymmeniä, mutta mitkä sitten ovat ne mihin kiinnittää nyt huomio?
Suosittelen niitä jotka ovat vielä fiksuissa muutamien tuhansien hinnoissa sekä prima kuntoisia. Rikkinäistä et korjattua saa, ja vaikka saisit ne ovat korjattuja siltikin.
Nämä kaksi ensimmäistä valaisinta ovat hyväkuntoisia ja edelleen suht "järkevissä" hinnoissa tulevaisuuteen peilaten.
Kolmantena kohteena sälevarjostimella varustetut mallit ovat olleet toistaiseksi todella edullisia eivätkä ne useinkaan ole saavuttaneet edes lähtöhintaa joten näitä pitäisin silmällä.

Alvar Aallon suunnittelemia kohteita on myös useita huudettavana, niin valaisimia kuin huonekalujakin.
Tämä Valaistustyön A203 valaisin on harvinainen ja hyväkuntoinen. Jos hinta jäisi jopa alle lähtöhinnan niin tässä hankinnassa ei käytönnössä voi "ampua ohi".

Alvar Aallon elämää nähnyt 80 vuotias lastentuoli tulee olemaan "hot chocolate".
Tämä on sitä vanhaa alkuperäistä Artekia minkä perässä ulkomaalaiset suomessa juoksevat ja seuraavat suomalaisia huutokauppoja.
Nopeasti vilkaistuna ensiassosiaatio on "maksan kympin kun on tossa noita naarmujakin" mutta ei tule olemaan pelkoa etteikö hintavaraus tässä kohteessa täyttyisi.

Ilmari Tapiovaaran huonekaluja on useitakin tässä huutokaupassa ja kaikki hyvässä kunnossa. Nämä Marski Chair tuolit ovat harvinaiset ja hyväkuntoiset. Jos löytyy kotoa paikka ja muotoilu miellyttää silmää niin ei tässä pakkaselle ainakaan jää jos nämä hankkii.

Georges von Swetlikin taide on ruvennut avautumaan allekirjoittaneelle viimevuosina paremmin, ja paremmin. Samaan aikaan Swetlikin hinnat ovat rauhallisesti ruvenneet kipuamaan ylöspäin. Mitään super rakettinousuja ei varmasti ole tiedossa, mutta joku Swetlikin taiteessa puhuttelee ilmeisesti muitakin kuin blogistia.

Per Steniuksen oikein värikyllästetty öljyväri on lähtöhinnaltaan aika lähellä oletettua vasarahintaa mutta jos syystä tai toisesta vasarahinta ei olisikaan kuin hieman tuhannen toisella puolella niin tätäpä voisi jopa huutaa.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Bukowskis Contemporary Art, Nykytaidetta 2016

Bukowskin F181 Contemporary Art nykytaiteen huutokauppa on oiva lisä klassisen ja design huutokaupan kentälle. Nyt jo muutaman kerran järjestetty huutokauppa herättää intoa puolesta ja vastaan.
Taiteilijalle se on todellinen koetinkivi. Aina sitä voi 3000euroa pyytää näyttelyssä ja mahdollisesti saadakin myydyksi mutta miten tuo 3000euron hankintahinta kestää jälkimarkkinoilla heti 3 tai vaikka 7 vuoden päästä onkin sitten kiperämpi kysymys.
Moni arvostettukin taiteilija jää kerta toisensa jälkeen myymättä kun joidenkin hinta nousee lähtöhinnasta lähes uushankintahinnan arvoon tai ylikin.
Kaikki galleristit Contemporarystä eivät välttämättä ole kovin innoissaan. Voihan heidän suojattinsa ja kova panostuksensa jonkun taiteilijan nimen nostattamiseen saada takapakkia huonoilla hintanoteerauksilla jälkimarkkinoilla. Voidaan myös ajatella että nykytaiteen huutokaupat vievät gallerioilta asiakkaita. Itse uskon tilan löytyvän molemmille. Huutokaupoissa ei voi valita mitä keneltäkin haluaa ostaa vaan on tyydyttävä siihen mitä tarjolle tulee. Gallerioilla on taas valikoimissaan huomattavasti laajempi skaala teoksia eri hinta ja kokoluokista.

Nykytaiteen yksi ongelma näin jälkimarkkinoiden kannalta on usein liian isot teoskoot.
Toki taiteilija tekee teoksesta juuri sen kokoisen kun luovuus antaa periksi, mutta tietyn pisteen jälkeen koko ei kompensoidu enää hintaan vaan vähentää sitä.
Vai onko omalla seinälläsi tilaa 2.5m korkealle ja 1.4metriä leveälle mustalle abstraktiiviselle öljyvärille?
Edes hieman kaupallisesti orientoitunut taiteilija voi joskus ohikiitävän hetken miettiä loppukäyttäjääkin.
Tässäkin huutokaupassa oli useita kivoja teoksia mutta paikalla nähtynä teoksen koko sitten iski katsojan takaisin todellisuuteen. Netissä kun kaikki näyttävät kutakuinkin saman kokoisilta.

Stefan Lindforsin New Yorkilaisista WC istuimista en edes tovin meditoimisen jälkeen löytänyt hyvää sanottavaa. Pauli Tapolan teokset sen sijaan olivat todella kivoja, mutta moneen yksityiskokoelmaan liian isoja.
Tosin nyt päivän vinkkinä: Käykää katsomassa Tapolan kotisivut.
www.paulitapola.com
Loistavia oivalluksia. CV:n katsominen sai hetkeksi räsyttelemään silmiä. Myös käsite "ASCII ART" tulee viimeistään nyt tutuksi kun katso etusivulle muodostuvaa miehen hahmoa.

Mutta sensijaan itse suuntaisin hankinnoissa katseeni:
Marjatta Tapiola on yksi parhaassa nosteessa olevista naistaiteilijoistamme.
Tällä teoksella oli kokoa mutta myös näköä. 9000euron lähtöhinta tulee varmasti täyttymään mutta meneekö minkäverran yli onkin sitten jo oma spekuaationsa.

Jiri Gellerin ankka ja pääkallo veistokset ovat hänen tavaramerkkinsä. Vaikka teokset näyttävät suht yksinkertaisilta niin niiden työstöön ja viimeistelyyn kuluu taiteilijalta tuhottomasti aikaa.
Geller on noussut ulkomailla huomattavasti kotimaisia markkinoita nopeammin. Toki hänet tiedetään ja tunnustetaan myös suomessa, mutta ulkomailla näyttelyt myydään usein loppuun jo ennen aukaisemista.
6000euron lähtöhinta on todella maltillinen ja Geller nyt vielä hankittuna voi olla oikeinkin fiksu ostos sijoituksellisessa mielessä. Nousu voi myös olla nopeaa koska markkinat ovat kansainväliset.

Jukka Rapon valokuva jäi viimehuutokaupassa myymättä. Sama "aava vesi ilman horisonttia ja keskellä seisoo laituri" valokuva jonka poimin viime Contemporary blogiin.
Rapon teoksissa on sitä jotain. Omaa juttuansa ja tunnistettavuuttansa vaikka teokset ovat usein vain onnistuneita still kuvia ilman syvempää sanomaa.
Se nouseeko Rapo legendaarikseksi valokuvaajaksi on oma lukunsa mutta hienoja ovat teokset ihan jo sisustukselliseltakin kantilta.
Tämä Nanna Susi ei näyttänyt kuvissa juuri miltään mutta paikanpäällä se sykähdytti. Koko oli juuri oikea ja öljyväreillä luotu kolmiulotteinen vaikutelma oli vakuuttava. Ehdottomasti paras Nanna nyt tarjolla olevista kolmesta teoksesta.

Markus Henttonen on aika vähän hehkutettu nimi suomessa siihen nähden mitä se on ulkomailla. Berliinissä asuva ja työskentelevä Turussa opiskellut valokuvaaja. Hän on tunnettu juuri nyt tarjolla olevan kaltaisista suurkaupungeissa otetuista yltiövalaistuista kohteista jotka nopealla silmäyksellä antavat hienon ja komean vaikutelman kuvatusta kohteesta, mutta kuvien tarkoitus onkin johdattaa ajatus noiden valaistujen kulissien taakse.

Sampsa Sarparantaa olen aiemminkin poiminut blogiin. Todellisuudessa nettikatalogin perusteella en huomioinut tätä teosta ollenkaan mutta paikanpäällä se pysäytti. Koko ja muoto oli todella hauska.
Ainakin poikkeuksellista jopa Sarparannalta. Teoksen hinta varmasti nousee siinä missä Sampsankin arvostus jatkaa nousuaan.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Helanderin A52 huutokaupan parhaat palat

Helanderin lokakuinen huutokauppa ei tarjoa mitään maata mullistavaa mutta jotain vinkkejä kuitenkin saatte eväiksi huuteluihin.
Veistostaidetta oli poikkeuksellisen paljon ja tasoltaan se oli ihan hyvää. Veistoksethan ovat nykymarkkinoilla todella kohtuuhintaisia joten jos jotain kivaa löytyy niin tarjouksia vaan sisään.

8. Eliel Saarisen vanhoja Turussa valmistettuja Bomanin Huonekalutehtaan aikaisia huonekaluja on muutama kappale tarjolla. Myös uudempia Adeltan valmistamia pöytiä ja tuoleja on mutta nämä Bomanit ovat tietysti huomattavasti harvinaisempia. Nousevat varmaan hyvään hintaan mutta jos huuto jostain syystä kykkää liian ajoissa niin lappua ylös vain. Jugend ja Funkis nousevat vielä ja varsinin jos on Bomanin tai Iriksen tekemiä.

10. Saarisen nätti Jugend ryijy. Parempien ja design ryijyjen arvostus nousee kyllä tulevaisuudessa mutta yleisesti perus "joka savusta" löytyvien perus ryijyjen hinnat eivät todennäköisesti nouse sieltä missä ne nykyään ovat.

754. Itävaltalaisen JT Kalmarin kattovalaisin. Tätä mallia on muistikuvani mukaan alettu valmistamaan joskus 60 luvulla ja varhaisimmissa on sähköjohdonkupuna tangon yläpäässä sellainen kangaspunoksella päällystetty kupu. Myöhemmin tuli muovi ja sittemmin metalli. Eli kyseessä on uudempaa tuotantoa. Maailmalla näiden pyyntihinnat liikkuvat 4-numeroisissa summissa riippuen lasien määrästä, kunnosta ja iästä.
Valaisimen valo on todella kaunis illalla ja mitä enemmän valopisteitä ja lasia ympärillä sitä kauniimmi valo jakautuu. Hyvä ostos kun hinta kuitenkin jää johonkin naurettavaan pariin sataan euroon.
Myös Stockmann-Orno on kopioinut täysin surutta tämän Kalmarin valaisimen omaan tuotantoonsa joskus 70 luvun lopussa/80luvun alussa.

165. Carlo Nason Muranossa valmistettu puolitoistametrinen jalkalamppu. Voinee jäädä edulliseksikin Helanderilla. Suomessa kun ei juurikaan tunnuta perustavan eurooppalaisesta designistä tai taiteesta kovin paljon tiettyjä poikkeuksia lukuunottomatta.
 
1316. Juho Rissasen sekatekniikka työ jossa on aika vahvasti nähtävissä Rissaselle kehittynyt oma tyylinsä. Teoksesta tulee mieleen Hagelstamin viime kuukausihuutokaupassa myyty iso 1914 maalattu kahta tyttöä esittävä öljyväri. Hieno työ vaikka sekatekniikka onkin.

38. Kari Juva on niitä veistostaiteilijoitamme joiden arvon uskon nousevan tulevaisuudessa. Monet kulta-ajan arvostetut mestarit (E.Cedeercreutz, E.Wikström, A.Sailo jne.) tulevat todennäköisesti olemaan aika vieraita tulevalle sukupolvelle ja rahallisesta näkökulmasta en uskon hintojen ainakaan nousevan pitkässä juoksussa.

229. Kuitenkin tietyt kuvanveistäjät joiden töitä liikkuu tarpeeksi vähän kuten vaikka nyt poimittu Johannes Haapasalo ainakin säilyttänevät ainakin hintansa.

29. Heljä Liukko-Sundströmin keramiset tiukku reliefit ovat laskeneet aivan pohjamutiin kuten olen jo aiemminkin toitottanut. Tämä on vielä sitä isompaa kokoa. Nämä nousevat jollain aikajänteellä ja jos satasella tai max kahdella saa tämän ostettua suosittelen hankkimista mutta pelkään että hinta rupeaa jo olemaan 300-400euron hujakoissa.