torstai 26. tammikuuta 2017

Taiteilija Seppo Polameri (1936-2017) on kuollut

Taiteilija, graafikko ja kuvittaja Seppo Polameri menehtyi 80 vuoden ikäisenä Espoossa.
Taiteilijan viimekuukausien sairastelu johti lopulta menehtymiseen.

Hän kuvitti useita kymmeniä kirjoja ja kirjojen kansia (mm. Veikko Huovisen ja Laila Hietamiehen) vuosien saatossa.
Riista-aiheisen grafiikan tuotanto on todella laajaa ja kattavaa useiden vuosikymmenien ajalta.
Hän työskenteli myös Metsästys ja Kalastus lehden taittajana 50-vuoden ajan.

Työläin projekti Polamerellä oli koko Luonnontieteellisen museon bioramojen kuvitus Pohjoisella Rautatiekadulla Helsingissä.
Tämän hän toteutti keskusmuseon toimeksiannosta.
Urakka kesti yli 2-vuotta ja Polameri matkusti Luonnontieteellisen museon intendentin kanssa Keniaan tekemään taustatyötä bioramoja varten.
He toivat mukanaan kolme kontillista rekvisiittaa lavasteita varten.

Suomen metsästysmuseon vuoden 2015 päänäyttely oli Seppo Polameren näyttely. Hänet palkittiin myös vuonna 2013 Kuvittajat Ry:n "Kieku" palkinnolla.
Suurimmat yksityiset asiakkaat koostuivatkin metsästäjistä ja metsästysseuroista. Usein myös metsästys tai riista aiheisia teoksia tilattiin häneltä merkkipäivien kunniaksi.

Polameri asui melkein 50 vuotta koti ateljeessaan Espoonlahdessa. Jugend tyyliin sisustettu ateljee omatyylisine arkkitehtuurillisine ratkaisuineen oli vaikuttava näky niin sisä kuin ulkopuoleltakin. Hieman hämärä maalaustila oli talon parvella josta on avarat ja vihertävät maisemat inspiraatiota tuomassa.
Hän oli myös koko ikänsä innokas metsästäjä. Riistan metsästyksessä hänellä oli seuranaan aina yksi tai kaksi beagle koiraa.
Beagleja voi nähdä myös jossain hänen teoksissaan ja grafiikoissaan.
Hän piti beagleista yhtäpaljon kuin maalaamisestakin. Ne olivat usein seurana hänen maalatessaan kotonaan.

Muistan erään kerran kun jo hänen iäkkäämmäksi käyneen beaglen metsästys reissu meni pieleen.
Tämä tapahtui heidän kesäpaikkansa läheisyydessä. Riistalinnun ampumisen jälkeen koira lähti hakemaan saalista metsästä.
Koiraa vaan ei ruvennut kuulumaan takaisin. Seppo vihelteli ja käytti pilliä mutta beagle ei osannut enää takaisin.
Hän vietti useita tunteja metsässä etsien koiraa ja kävi uudestaan etsimässä vielä seuraavanakin päivänä kunnes profaanin elämän kiireet pakottivat hänet takaisin Espooseen.
Seppo ajoi vielä seuraavan kahden viikon aikana kolmeen otteeseen vajaan parintunnin mökkimatkan vain koiraa etsimään.
Hän elätteli toivetta josko koira olisi sittenkin jäljestänyt tiensä takaisin mökille, vaan ei koiraa enää takaisin kuulunut. Seppo harmitteli tämän "hyvä koiran" katoamista pidemmänkin aikaa kunnes oli sitten hankkiva uuden koiran ajan päästä.

Satunnaisesti hän innostui myös täysin omalaatuisista aiheista.
Muistan esimerkiksi saaneeni valita koko ateljeesta lähes "minkävain taulun" 15 vuotis syntymäpäivälahjakseni. Löysinkin öljyvärien joukosta naivistiseen tyyliin maalatun kaupunkiasetelman joka yläviistosta kuvattuna kuvasi kaupunkia kymmenen korttelin matkalta kaikkine henkilöineen ja tapahtumineen.
Pettymys nuorella pojalla oli suuri kun työ olikin jo myyty jollekin onnelliselle eikä mitään vastaavaa nuorta miestä puhuttelevaa ollut tarjolla. Tästä Seppo oli kovin pahoillaan.
Taiteilija oli luonteeltaan todella sympaattinen, rauhallinen ja muut huomioon ottava.

Perhe Polameri toi vanhemmilleni myös syntymäni johdosta, minkäs muun kun taideteoksen.
Paninkin merkille joitain vuosia sitten että koko suvulleni on kaikille ajautunut Sepon töitä seiniä koristamaan.

Taiteilijan muistoa kunnioittaen, Riku (entinen naapuri)