Perinteinen taidemaalariliiton teosvälitys on taas käsillä. Sadat taiteilijat ovat laittaneet töitään esille, ja kokonaisuus käsittää kaapelitehtaan täydeltä useita tuhansia taideteoksia.
Tänä vuonna
Ornamo järjestää oman teosmyyntinsä toisaalla joten näiden kahden tapahtuman yhdistäminen
yhteen julkaisuun ei tänävuonna enää toimi.
Taideblogi
Helsinki pääsi ripustuspäivänä ihastelemaan Kaapelitehtaan tarjonnan läpi
ennen kuin parhaat teokset käydään heti ensipäivinä hakemassa
yksityiskokoelmien kätköihin.
Tänä ja viimevuonna on poikkeuksellisesti voinut varata, ja ostaa teoksen jo etukäteen
netistä jossa teosmyynti aukeaa 3 viikkoa etuajassa.
Itselleni
taide on jotain mikä pitää kokea tietääkseen puhutteleeko se, ellei sitten ole
tietoisesti etsimässä tiettyä taiteilijaa jolloin värit, ja teoskokonaisuuden
pystyy hahmottamaan jo kuvistakin hyvin. Ei
ole kerta eikä toinen kun netissä hyvältä näyttävä työ on huutokauppanäytössä
ollutkin pannukakku, tai vastaavasti netissä pliisulta näyttänyt työ onkin
säväyttänyt vasta livenä nähtäessä.
Ehkäpä
2023 tarjonnasta sanoisin, että sellaisia suuria "jalat alta" efektejä en
kokenut, mutta toisaalta tarjonta tuntui keskimäärin laadukkaammalta.
Suuria rimanalituksia ei osunut tänävuonna silmään joita aiempina vuosina on näkynyt.
Tässä
Taideblogi Helsingin legendaarinen Top listaus
Einari Hyvösen teokset olivat hauskoja, tuttuja tv maailman teemoja yhdisteleviä töitä joiden ajatus oli jatkojalostettu seuraavaan aiheeseen. Tässä "Dude where is my car?" Elokuvan kansi päässyt monimuotisempaan merkitykseen. "Live, laugh, loose all your belongings" oli teoksen nimi.
Paananen & Ulvila teos oli kaikessa synkkyydessän kuitenkin moniulotteinen ja aika vaikuttava. Tauteilija duo on minulle uusi tuttavuus jota pitää vastaisuudessa seurata tarkemmin. "Let it all grow out" oli teoksen nimi. Paksu värien käyttö antoi elävyyttä työlle.
En todellakaan ole kissa ihmisiä eikä katti päässyt siksi blogiini. Risto Kajon molemmat eläin aiheiset teokset voivat nopealla vilkaisulla näyttää ihan perus hutulta, mutta vaikutuksen teki niin teoksen maalaustapa, ja syvyys siinä mutta samalla tykästyin mietittyyn kokonaisuuteen. Molempien töiden kehykset olivat juuri siihen tauluun tehty kuten myös taustapaspis. Livenä vaikuttavat työt jota ei netissä pistä yhtään silmään. Harvoin enää taiteilijat kiinnittävät kehyksiin huomiota, se jätetään usein galleristeille joka on sääli sinänsä sillä ne ovat oleellinen osa kokonaisuutta.
Anna-Kaisa Hartikaisen teoksissa on lähes poikkeuksetta ihmisiä perusasioiden äärellä. Maalaustyyli ja värin käyttö varjoissa sekä valoissa luovat kiinostavan kombinaation hänen teoksiinsa. Suosittelen tutustumaan tarkemmin Anna-Kaisan tuotantoon.
Arto Kettusen klassinen maisemateos on osoitus taiteilijan monipuolisuudesta. Aiemmin pääasiassa ihmisiä, ja arkitilanteita maalannut Kettunen on parin viimevuoden aikana innostunut luonto aiheista, ja hyvin siinä onkin onnistunut. Paikanpäältä nähtynä tämäkin taulu on huomattavasti vakuuttavampi kuin kuvissa. Vesi ja sen elävyys on hienosti taltioitu, ja teokseen on saatu syvyyttä poikkeuksellisella sivellintekniikalla.
Laura Kopion työ ei ehkä suoraan joka seinälle mene sen omalaatuisuuden takia, mutta on kyllä ajatuksella tehty työ. Työn nimi on "Viimeinen ehtoollinen 2022". Ehkä se ehtoollinen näyttäisi nykyisin tältä. Tatuointeja, silikonirintoja, huiveja, sixpackeja. Mitä lie yläpilvetkin muistuttavat. Mitä kauemmin työtä katsoo sitä enemmän merkityksiä siitä löytää.
Sampsa Sarparanta jaksaa vuodesta toiseen ihastuttaa ideoillaan ja tyylillään. Nettiä selaillessani luulin tätä aluksi valokuvaksi, mutta kyllä se öljyväriksi sitten paljastui. Teoksen nimi on "Minäkuva (Brazie kesämökillä)" Veikeä ja kantaaottava idea Sampsalta taas kerran nyky-yhteiskuntaan missä liian monet näyttävät Barbeilta ja ottavat päättymättömiä selfieitä".
Erno Enkenberg on aiemminkin julkaisuihini päässyt. Tätä "Rebirth" teosta voi tulkita monellakin tapaa. Työ on helposti lähetyttävä, ja hänen maalaustyylinsä sopii kotiin kuin kotiin. Eiköhän työ vaihda omistajaa tämän teosvälityksen aikana.
Tom Cardwell on englantilainen suomessa työskentelevä maalari. Taiteilija on kiinnostunut mm. tarroista, throw upeista (kansankielellä töhry), ja niihin liittyvästä kultturista. Tämä vielä näytillä ollut teos "Stadin Derby" oli jo myyty mikä ei yllätä. Todella kiva työ joka loistavasti kuvastaa HJK ja HIFK välistä suhdetta Helsingin jalkapallokultturissa. Molempien fanit raaputtavat juuri sen tarran ytimen rikki. Ei kokonaista tarraa vaan juuri sen keskiön missä on joukkueen logo/kirjaimet. Tämä maalaus on öljyvärityö sähkökaapista töölössä. Hänen muutkin teoksensa olivat todella kivoja ja Cardwell kannattaa laittaa korvan taakse.
Mirva Niskasen tämänhetken inspiraatio on kerätä sähkökaapeista irtilähtevää materiaalia. Hän on kiinnostunut ihmisten jäljistä urbaanissa ympäristössä. Tässä teoksessa ei olekaan varsinaisesti yhtä pääkohdetta tai huomion keskiötä, vaan koko työ itsessään jäljittelee urbaania ympäristöä olohuoneesi seinällä. Niskasen työt ovat hauskoja ja moniulotteisia. Koskaan et tiedä mitä niistä löydät.
Rasmus Försterin teokset ovat hieman melankolisia ja urbaaneja ihmisiä. Huppareita, reppuja, kaupunkimiljöötä jne. Jokin näissä puhuttelee vaikkeivat ehkä päivän piristyksiä ole. Kun teoshistoriaa katsoo niin oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Annu Kapulainen saa tänävuonna omaperäisimmän taiteilijan maininnan. Tarjolla olleet teokset oli tehty vanhojen TV:iden sekä tietokone näyttöjen paneleille ja tämä on tehty myös kierrätys näkökulmasta. Hänellä on myös teoksia vanhoille läppäreille ja ipadeille. Todella hauska idea ja maalaustyylikin vielä houkutteleva. Sääli etten kerennyt tätä kuvattua teosta hankkimaan, olisi kelvannut omaan kokoelmaan. Näyttää kuvissa hienolta, ja oli livenä vielä parempi. Kapulainen menee ehdottomasti seurantaan!
Maaria Jokimies on päässyt aiemminkin teosvälityksen listoille. Hauskoja arjen tilanteita joissa pääosassa kuvattu ottaa lähes aina kontaktin katsojaan. Teoksissa on usein muita henkilöitä mutta Jokimies on pyrkinyt tallentamaan ohikiitävän hetken jossa yksi kuvatuista henkilöistä pysähtyy katsomaan maalaria kuin valokuvassa muiden tätä huomaamatta. Jokin näissä aina puhuttelee.
Timo Tolonen on jo pitkään maalannut Helsinki maisemia. Tästä Kallion kirkon maalauksesta on olemassa värillinen öljyvärityö joka oli myös kaupan täällä taidevälityksessä, mutta jotenkin itse tykästyin todella paljon tähän mustavalkoiseen puupiirrokseen. Se sarjakuvamaisuus ja "Noir efekti" tyylinen askeettisuus joka on ollut menestysresepti moneen hittielokuvaan viimevuosina luon täysin oman tunnelmansa.
Hauskaa on myös se, että teos on puupiirros joka nykytaiteessa on harvinaisempi taidemuoto sen työteliäisyyden johdosta. Tätä teosta on tehty 50kpl ja hinta oli 500€.
