Kaapelitehtaalla Taidemaalariliiton Teosvälitys 2023

Perinteinen taidemaalariliiton teosvälitys on taas käsillä. Sadat taiteilijat ovat laittaneet töitään esille, ja kokonaisuus käsittää kaapelitehtaan täydeltä useita tuhansia taideteoksia.

Tänä vuonna Ornamo järjestää oman teosmyyntinsä toisaalla joten näiden kahden tapahtuman yhdistäminen yhteen julkaisuun ei tänävuonna enää toimi.

Taideblogi Helsinki pääsi ripustuspäivänä ihastelemaan Kaapelitehtaan tarjonnan läpi ennen kuin parhaat teokset käydään heti ensipäivinä hakemassa yksityiskokoelmien kätköihin.
Tänä ja viimevuonna on poikkeuksellisesti voinut varata, ja ostaa teoksen jo etukäteen netistä jossa teosmyynti aukeaa 3 viikkoa etuajassa.

Itselleni taide on jotain mikä pitää kokea tietääkseen puhutteleeko se, ellei sitten ole tietoisesti etsimässä tiettyä taiteilijaa jolloin värit, ja teoskokonaisuuden pystyy hahmottamaan jo kuvistakin hyvin. Ei ole kerta eikä toinen kun netissä hyvältä näyttävä työ on huutokauppanäytössä ollutkin pannukakku, tai vastaavasti netissä pliisulta näyttänyt työ onkin säväyttänyt vasta livenä nähtäessä.

Ehkäpä 2023 tarjonnasta sanoisin, että sellaisia suuria "jalat alta" efektejä en kokenut, mutta toisaalta tarjonta tuntui keskimäärin laadukkaammalta. Suuria rimanalituksia ei osunut tänävuonna silmään joita aiempina vuosina on näkynyt.

Tässä Taideblogi Helsingin legendaarinen Top listaus

Einari Hyvösen teokset olivat hauskoja, tuttuja tv maailman teemoja yhdisteleviä töitä joiden ajatus oli jatkojalostettu seuraavaan aiheeseen. Tässä "Dude where is my car?" Elokuvan kansi päässyt monimuotisempaan merkitykseen. "Live, laugh, loose all your belongings" oli teoksen nimi.

Paananen & Ulvila teos oli kaikessa synkkyydessän kuitenkin moniulotteinen ja aika vaikuttava. Tauteilija duo on minulle uusi tuttavuus jota pitää vastaisuudessa seurata tarkemmin. "Let it all grow out" oli teoksen nimi. Paksu värien käyttö antoi elävyyttä työlle.

En todellakaan ole kissa ihmisiä eikä katti päässyt siksi blogiini. Risto Kajon molemmat eläin aiheiset teokset voivat nopealla vilkaisulla näyttää ihan perus hutulta, mutta vaikutuksen teki niin teoksen maalaustapa, ja syvyys siinä mutta samalla tykästyin mietittyyn kokonaisuuteen. Molempien töiden kehykset olivat juuri siihen tauluun tehty kuten myös taustapaspis. Livenä vaikuttavat työt jota ei netissä pistä yhtään silmään. Harvoin enää taiteilijat kiinnittävät kehyksiin huomiota, se jätetään usein galleristeille joka on sääli sinänsä sillä ne ovat oleellinen osa kokonaisuutta.

Anna-Kaisa Hartikaisen teoksissa on lähes poikkeuksetta ihmisiä perusasioiden äärellä. Maalaustyyli ja värin käyttö varjoissa sekä valoissa luovat kiinostavan kombinaation hänen teoksiinsa. Suosittelen tutustumaan tarkemmin Anna-Kaisan tuotantoon.
 

Arto Kettusen klassinen maisemateos on osoitus taiteilijan monipuolisuudesta. Aiemmin pääasiassa ihmisiä, ja arkitilanteita maalannut Kettunen on parin viimevuoden aikana innostunut luonto aiheista, ja hyvin siinä onkin onnistunut. Paikanpäältä nähtynä tämäkin taulu on huomattavasti vakuuttavampi kuin kuvissa. Vesi ja sen elävyys on hienosti taltioitu, ja teokseen on saatu syvyyttä poikkeuksellisella sivellintekniikalla. 

 

Laura Kopion työ ei ehkä suoraan joka seinälle mene sen omalaatuisuuden takia, mutta on kyllä ajatuksella tehty työ. Työn nimi on "Viimeinen ehtoollinen 2022". Ehkä se ehtoollinen näyttäisi nykyisin tältä. Tatuointeja, silikonirintoja, huiveja, sixpackeja. Mitä lie yläpilvetkin muistuttavat.  Mitä kauemmin työtä katsoo sitä enemmän merkityksiä siitä löytää.

Sampsa Sarparanta jaksaa vuodesta toiseen ihastuttaa ideoillaan ja tyylillään. Nettiä selaillessani luulin tätä aluksi valokuvaksi, mutta kyllä se öljyväriksi sitten paljastui. Teoksen nimi on "Minäkuva (Brazie kesämökillä)" Veikeä ja kantaaottava idea Sampsalta taas kerran nyky-yhteiskuntaan missä liian monet näyttävät Barbeilta ja ottavat päättymättömiä selfieitä".

 

Erno Enkenberg on aiemminkin julkaisuihini päässyt. Tätä "Rebirth" teosta voi tulkita monellakin tapaa. Työ on helposti lähetyttävä, ja hänen maalaustyylinsä sopii kotiin kuin kotiin. Eiköhän työ vaihda omistajaa tämän teosvälityksen aikana.

 

Tom Cardwell on englantilainen suomessa työskentelevä maalari. Taiteilija on kiinnostunut mm. tarroista, throw upeista (kansankielellä töhry), ja niihin liittyvästä kultturista. Tämä vielä näytillä ollut teos "Stadin Derby" oli jo myyty mikä ei yllätä. Todella kiva työ joka loistavasti kuvastaa HJK ja HIFK välistä suhdetta Helsingin jalkapallokultturissa. Molempien fanit raaputtavat juuri sen tarran ytimen rikki. Ei kokonaista tarraa vaan juuri sen keskiön missä on joukkueen logo/kirjaimet. Tämä maalaus on öljyvärityö sähkökaapista töölössä. Hänen muutkin teoksensa olivat todella kivoja ja Cardwell kannattaa laittaa korvan taakse.

Mirva Niskasen tämänhetken inspiraatio on kerätä sähkökaapeista irtilähtevää materiaalia. Hän on kiinnostunut ihmisten jäljistä urbaanissa ympäristössä. Tässä teoksessa ei olekaan varsinaisesti yhtä pääkohdetta tai huomion keskiötä, vaan koko työ itsessään jäljittelee urbaania ympäristöä olohuoneesi seinällä. Niskasen työt ovat hauskoja ja moniulotteisia. Koskaan et tiedä mitä niistä löydät.

 

Rasmus Försterin teokset ovat hieman melankolisia ja urbaaneja ihmisiä. Huppareita, reppuja, kaupunkimiljöötä jne. Jokin näissä puhuttelee vaikkeivat ehkä päivän piristyksiä ole. Kun teoshistoriaa katsoo niin oikeaan suuntaan ollaan menossa.

 

Annu Kapulainen saa tänävuonna omaperäisimmän taiteilijan maininnan. Tarjolla olleet teokset oli tehty vanhojen TV:iden sekä tietokone näyttöjen paneleille ja tämä on tehty myös kierrätys näkökulmasta. Hänellä on myös teoksia vanhoille läppäreille ja ipadeille. Todella hauska idea ja maalaustyylikin vielä houkutteleva. Sääli etten kerennyt tätä kuvattua teosta hankkimaan, olisi kelvannut omaan kokoelmaan. Näyttää kuvissa hienolta, ja oli livenä vielä parempi. Kapulainen menee ehdottomasti seurantaan!

 

Maaria Jokimies on päässyt aiemminkin teosvälityksen listoille. Hauskoja arjen tilanteita joissa pääosassa kuvattu ottaa lähes aina kontaktin katsojaan. Teoksissa on usein muita henkilöitä mutta Jokimies on pyrkinyt tallentamaan ohikiitävän hetken jossa yksi kuvatuista henkilöistä pysähtyy katsomaan maalaria kuin valokuvassa muiden tätä huomaamatta. Jokin näissä aina puhuttelee.

 

Timo Tolonen on jo pitkään maalannut Helsinki maisemia. Tästä Kallion kirkon maalauksesta on olemassa värillinen öljyvärityö joka oli myös kaupan täällä taidevälityksessä, mutta jotenkin itse tykästyin todella paljon tähän mustavalkoiseen puupiirrokseen. Se sarjakuvamaisuus ja "Noir efekti" tyylinen askeettisuus joka on ollut menestysresepti moneen hittielokuvaan viimevuosina luon täysin oman tunnelmansa. 

Hauskaa on myös se, että teos on puupiirros joka nykytaiteessa on harvinaisempi taidemuoto sen työteliäisyyden johdosta. Tätä teosta on tehty 50kpl ja hinta oli 500€.

 

Kuinka paljon taideteoksen arvoon vaikuttaa tekotapa?

On mielenkiintoista nähdä, ja arvuutella miten teoksen tekotyyli vaikuttaa hintaan jälkimarkkinoilla.
Jos sama työ olisikin tehty öljyvärien sijaan akryylillä. Tai akryylin sijaan sekatekniikkana.
Jos olisikin käytetty pelkästään vesiväriä.
Entä paljonko teoksen arvo laskee, kun kyse on grafiikasta?
Paljonko arvonvaihteluita on grafiikan sisällä riippuen siitä miten vanha työ, tai millä vedostustavalla se on tehty.
Entä vaikuttaako sarjan vedoksen määrä tai yksittäisen teoksen numero arvoon?

Asiasta voisi kirjoittaa pidemmänkin esseen tai tutkielman, sen verran kiinnostava aihe on.
Toisalta aina työn aihe, ja värimaailma vaikuttavat myös haluttavuuteen joten vaikka nämä kaikki edellämainitut saataisiin rinnastettua samalle viivalle, niin vielä tulee muuttujaksi kysymys kuinka paljon hintaan vaikutti alentavasti epämuodikas vintage ruskea värimaailma, tai korottavasti ajaton deep blue sininen sävy.

Mieleeni tuli Lars-Gunnar Nordström joka teki suosituista öljyväreistään usein luonnoksia sekä grafiikka. Kun alkuperäinen öljyväri voi olla 1960-luvulta onkin uusimmat grafiikat 2000-luvulta ja grafiikoitakin on tehty eri tyylillä.

Aika harvalta taiteilijalta löydetään samasta työstä eri tyyyleillä tehtyjä toisintoja. Toki joku Juhani Palmu on voinut teetättää yhdestä öljyvärityöstä 200 vedosta, mutta hän ei taas ole tehnyt variaatioita pastelliliiduilla, vesiväreillä tai eri painotekniikoilla.

Tässä esimerkkejä teoksesta Lars-Gunnar Nordströmin teoksesta Agressio I joka on yleisesti ottaen miellyttävä teos muotojen, ja värimaailman osalta ja jota taiteilija toisinti eri tekniikoihin.

 

Ensimmäinen versio on alkuperäinen öljyväri jota Hagelstam on kaupannut 50.000euron lähtöhintaan vuonna 2019. 100x145cm. 

Seuraavana on guassi tekniikalla tehty variaatio. Guassi tekniikkana siis on vesiväripohjainen mutta peittävämpi kuin tavallinen vesiväri.

Teos on selkeästi öljyvärityötä pienempi (27x20) joka tietysti on myös omiaan vaikuttamaan hintaan. Tämä työ on myyty Hagelstamilla 2017 vuonna 3000 euron hintaan.

Sitten viimeisenä esimerkkinä on serigrafia. Serigrafia on silkkipaino tekniikka mutta ymmärrettävästi sana paino kalskahtaa teolliselta sarjatuotannolta niin syystä tai toisesta taide-ala on keksinyt sille myyvemmän serigrafia nimen.

Tämän teoksen tyyli nyt edustaa sitä yleisintä Nordströmiä jota on myynnissä joka toisessa huutokaupassa, tori.fi:ssä ja muissa portaaleissa.

Kyseinen työ on myyty Hagelstamilla samassa huutokaupassa kun yllä oleva guassi teos joten hinnat ovat oikeinkin vertailukykyisiä aikakontrekstiin katsoen. Teoksen myyntihinta on ollut 260euroa ja koko 36x24cm.

Agressio I teoksesta on tehty serigrafiana EA /10 eli taiteilijavedossarja jota on tehty 10kpl sekä normaali vedossarja myyntiin joita on tehty /90 kappaletta.

Ettei asia kuitenkaan olisi näin helppo niin taiteilija on tehnyt Agressio teoksesta myös varhaisen sarjan litografioita joskus alkuperäisen öljyvärin valmistumisen jälkeen.

Olen muutaman kerran nähnyt tämän sarjan teoksen myynnissä, ja se toisella kerralla meni ihan serigrafian hinnalla kaupaksi osittain varmasti myös siksi että teos oli epähuomiossa listattu serigrafiaksi. Tässä litografia versiossa (jota on tehty vain /10 kappaleen sarja) näkee selkeästi omin silmin pinnalta miten värit ovat menneet toistensa päälle, sekä jostain kohdin hieman levinneet sekä tasottuneet epätasaisesti. Litofgrafia versiossa taas näkee käsityön jäljen ja käsin vedostamisen. Tosin voi olla että joku arvostaa nimenomaan serigrafian tuomaa puhtautta ja tasaista painojälkeä.

Harmaalla värialueella näkee miten väri on imeytynyt paperin huokosiin.

Katsoessa harmaata värialuetta, sinisen ja harmaan rajaa sekä ylhäällä sinisen ja musta rajaa näkee miten värit ovat sekoittuneet.

 

Oma näkemykseni perustuen kokemukseeni on seuraava.

Öljyvärin ja akryylin hinnalla ei käytännössä ole eroa. Maalaustapa on enemmänkin taiteilija kohtaista kuka milläkin tykännyt maalata. Kyseessä on kuitenkin uniikki teos.

Vesivärien / guassien arvostus on usein noin puolet, tai yli vähemmän kuin öljyvärityön. Tässä toki taiteilijan nimi merkitsee paljon. Öljyväreistä tunnetun taiteilijan vesiväri on selkeästi edullisempi, mutta jos taitelija on taas tunnettu nimenomaan vesiväritöistään on hyvin mahdollista että vesi ja öljyvärityöt ovat lähes saman hintaisia varsinkin edullisemmilla taiteilijoilla. Kalliimmissa taitelijoissa kuten esim nyt Nordström ylempänä ero kasvaa vielä selkeästi suuremmaksi joskin vesivärit, ja guassit ovat lähes järjestään öljyjä pienempiä kooltaan, ja tunnetusti koollahan on väliä!

Grafiikka on taas selkeästi öljy, ja vesivärejä edullisempia kuten niiden kuuluukin olla. Samanlaisia töitä on useampia, ja graffiikaa on usein monissa tapauksissa tehty enemmänkin lisätienestien takia. Halpaa ja nopeaa hyvällä voitolla. Näin voidaan myös tarjota taidetta tavallisille taiteen harrastajille joiden kukkaro ei veny 5.000euron tai 10.000euron hankintoihin.

 

Mutta se mikä yhtälössä ei aina mene järjen mukaan on se että todella pieni vedosmäärä ei usein näytä vaikuttavan hintaan. Lähes samanlaisia hintoja saa /10 tehdystä sarjasta kuin /100 tehdystä sarjasta.
Olenpa jopa myynyt itse Greta Schalinin 1/1 numeroidu etsauksen ihan grafikan hinnalla, muutamilla sadoilla euroilla aikana milloin Schalinin öljyvärit olivat vielä hyvissä 1500-2500€ hinnoissa. Kuitenkin 1/1 numeroituna kyseessä on uniikki työ ellei teoksesta ei ole tehty jälkivedossarjoja tai taiteilijavedoksia.

Toinen epäjohdonmukaisuus on tässä ylläkin olevassa Nordströmin työssä josta on esillä litografia/serigrafia versiot.
Uusissa 1990 / 2000-luvulla vedostetuista serigrafioista maksetaan vielä toistaiseksi samaa hintaa kuin vaikka 70-luvulla tehdyistä litografioista.
Erona tietysti se että uusi serigrafia on tullut painokoneesta ulos muutamassa minuutissa nappia painamalla, ja vedosmäärä on usein /70 tai jopa /150 kun taas vanhan litografia teoksen värisävyt on käsin levitetty ja käsityön näkee selvästi. Teosmäärä on usein pieni. Jotain /5-/20 luokkaa.

Mutta ehkä aika korjaa tämänkin asian.

Katja Tukiainen @ Gallery Halmetoja

Katja Tukiaisen Painted Paths näyttely avautui eilen Halmetojalla. Avajaisissa oli ruuhkaa, ja uskon näyttelyn vetävän taiteen ystäviä puoleensa oikein kiitettävästi tulevan kuukauden aikana. Halmetoja on kunnostautunut viimeaikoina näyttelyiden myynnin suhteen, ja lähes poikkeuksetta näyttelyt ovat olleet lähes tai täysin loppuunmyytyjä. 

Elo-syyskuun vaihteessa esillä ollut Kim Somervuori myytiin ennätysajassa loppuun. Nyt Tukiaisenkin avajaistilaisuudessa osa teoksista oli jo myyty yksityiskokoelmiin, ja punaiset pisteet kiiltelivät taulun vieressä jo ennen yleisölle avautumista.

Toisaalta tätä en ihmettele. Tukainen on ollut hyvässä huudossa viimevuodet ja nimi tuntuu olevan yhä useammilla huulilla. Tukiaisen näyttelystä Helsingissä onkin jo kulunut muutama vuosi aikaa, ja patoutunutta kiinnostusta löytynee varmasti.

Pelkästään jo Helsingin taiteilijaseuran ylläpitämiä taidelainaamon sivuja katsoessa kaikki sinne ilmestyvät Katjan teokset muuttuvat "lainassa" tilaan lähes välittömästi listaamisen jälkeen.

Sijoitusnäkökulmasta uskon Tukiaisen olevat varteenotettava hankintakohde. Vuodet ovat jo näyttäneet että kyseessä ei ole tähdenlento tai näyttävän ensiesiintymisen tehnyt nimi, vaan paikkansa kotimaisen taiteen kärkikastissa vakiinnuttanut, ja asemiaan parantava taiteilija jonka tyyli ja tarinankerronta kehittyy vuosi vuodelta.

 

Kun itse mietin omaa näkemystäni Tukiaiseen vaikkapa 10 vuotta sitten tunnistettavuus, ja omaleimaisuus eivät ole hävinneet mihinkään. Niin 2010 kuin 2022 vuoden Katjan työn tunnistaa heti ensinäkemältä Katjan työksi, mutta tarinankerronta, aiheet ja teosten moniulotteisuus ovat tulleet hienosti esille kypsymisen myötä. Siinä missä 10-15 vuotta sitten teos oli puhtaan, ja pinkin naivistinen on tämänhetkinen tilanne tulkinnallisempi. Teoksillaon asiaa ja taustaa. Useassa työssä onkin sanomaa katsojalle jos sen haluaa tulkita. Töiden äärellä viihtyy kauemmin ja ne antavat katsojalleen enemmän. Pieniä nyansseja ja enemmän sisältöä.

Ehdoton käyntisuositus Gallery Halmetojalla Kalevankatu 16 Helsinki.

 

Tässä hieman antia näyttelystä:

Näyttelyn nimikkoteos Painted Paths

"One little girl...". Kymmenestä taulusta koostuva polyptyykki jossa tytöt lisääntyvät taulu taululta ensimmäisen tytön kulkiessa eteenpäin.

Girls crossing

Aki Suutari säväyttää Galleria G12:sta

Kesän viimeistä lämmintä viikonloppuna ruttopuistossa viettäessäni päätin piipahtaa vieressä sijaitsevaan Galleria G12 katsomaan Aki Suutarin näyttelyn jonka hän pitää yhdessä Udi Salmiaitan kanssa.

Olen Aki Suutarin näyttelyilmoituksia, ja teoksia ajoittain nähnyt, mutta mitään suuren suurta innostusta tai kiinnostusta teosten aiheet eivät ole aiemmin herättäneet. Omaan makuun ne ovat olleet ehkä aavistuksen friikkejä ja turhan häröjä. Ajoittain mieleen on tullut Netflix sarja Stranger Things. Ei ihan sitä mitä itse ostaisin omaan kokoelmaani.

Nyt kuitenkin yllätys oli suuri nimenomaan pronssiveistosten osalta. Jotenkin ehkä klassisemman, ja helpommin pureskeltavan taiteen ystävänä miellän vanitas tyyliset veistokset yhtäaikaa moderneiksi mutta silti todella ajattomiksi.

Olin myös yllättynyt hintatason alhaisuudesta. Onko sitten tämän hetken markkinatilanteella jotain tekemistä alennusmyynnin kanssa, mutta omaan kokoelmaan on nyt vakavassa harkinnassa yksi teoksista. 

Hintataso tässäkin kuvatuille pronssivaluteoksille oli maltilliset 1400€-2200€ joka lähetelee valmistuskustannuksia. Keramiikkateokset olivat +/- 1000€ eli oikein maltillisia nekin.

Näyttelyn asettelu oli selkeää, ja teokset olivat selkeässä järjestyksessä materiaalien ja aiheiden osalta.

En tässä nyt kaikkea kuvaa että jää jotain vierailijoillekin ihasteltavaksi, mutta allaolevat kuva antanevat hieman viitettä tulevasta. Aki Suutarin aiheet olivat menneet mielestäni parempaan suuntaan ja näyttely on ehdottomasti vierailemisen arvoinen. 

Galleria G12 on osoitteessa Annankatu 16 ja näyttely on avoinna 8.9.2022 asti.

Aki Suutari, Nimetön (taideblogi Helsinki)

Aki Suutari, Elämän puu (taideblogi Helsinki)

Aki Suutari, Palaset (taideblogi Helsinki)

Aki Suutari, Pylon (taideblogi Helsinki)

Stockholms Auktionsverk Spring Sale 2022

Olen harvemmin postannut Stockholms Auktionsverkin huutokaupoista julkaisuja. Syy löytynee ihan omasta laiskuudesta. Laadullisesti olen yllättynyt miten hyvätasoista taidetta he ovat saaneet haalittua myyntiin ja myöskin siitä miten ostava yleisö on heidät löytänyt.

On aina hieman haasteellista tulla vanhoille stabiloituneille markkinoille uutena (suomessa uutena) toimijana ja ruveta kilpailemaan kuitenkin rajallisilla markkinoilla niistä harvoista Galleloista ja Schjerfbeckeistä mitä tarjolle tulee.

Mutta hyvä että ovat onnistuneet tässä sillä kilpailu on aina ihan tervetullutta ihan jo komissioidenkin osalta.

Nyt tarkastelussa on keväthuutokauppa joka sisältää lähinnä klassista taidetta ja on jatkumoa muutama viikko sitten päättyneelle modernille huutokaupalle jossa myös lyötiin hintaennätyksiä uusiksi ja nähtiin todella tasokasta tarjontaa.

Nyt alle poimitut kohteet eivät tietysti ole ne näyttävimmän Schjerfbeckin eivätkä Gallelat vaan lähestyn tätä huutokauppaa enemmän "osto" kulmasta.

Vaikka juuri nyt kukkaron nyörit eivät antaisikaan periksi taulusijoituksille niin suosittelen vilpittömästi menemään näyttöön ihan pelkästään jo ilmaisen taidenäyttelyn perspektiivistä. 

Tarjolla nimittäin on tajuton kattaus. Otetaan hieman statistiikkaa. 174 kohteesta löytyy öljyväritöitä kärkinimiltä seuraavasti: Järnefelt 2, Edelfelt 3, Gallela 2, Schjerfbeck 3 sekä Särestöniemi ja Halonen. Tähän kun lisätään em taiteilijoiden toistakymmentä etsausta niin rupeaa olemaan melkoinen taidenäyttely kasassa ja mikä parasta, mikäli teos miellyttää niin ei se ole kun kukkarosta kiinni. Ateneumista ei nimittäin saa rahalla töitä mukaan.

Eero Järnefeltin Tyttö ja nukke teos on oikein sympaattinen öljyvärityö. Koko ei nyt ole isoimmasta päästä (26x36) mutta toisaalta tämän kokoiselle työlle löytyy helpommin paikka seinältä. Provenienssi on mitä parhain! Taiteilija perhe eli suvussa kulkenut teos.

Mielestäni työn lähtöhinta on todella maltillinen 2500-3000euroa joka vastaa enemmänkin samankokoisen vesivärityön tai öljyväriluonnoksen hintaa. Ehdottomasti oston paikka jos teos miellyttää!

Juho Rissasen alkupään (1906) öljyvärityö. Paikanpäällä nähtynä teos on huomattavasti valoisampi ja siihen on hienosti vangittu syvyysvaikutelma mitä tulee taustalla näkyviin vuoriin. Kuva on hieman tumman puhuva eikä työ pääse oikeuksiinsa tietokoneen näytöllä. Maltillinen tuhannen euron lähtöhinta on enemmän kuin kohdillaan tähän teokseen.

Ne ketkä blogia seuraavat tietävät että en kovin helposti karttoja poimi mukaan mutta poikkeus vahvistaa säännön. Ehkä suurimman vaikutuksen teki kartan koko ja ikä. Melkein metrin pituinen 1751 vuoden suomenlahden kartta on aika hyvä keskustelun herättäjä sisustuksessa kuin sisustuksessa. Karttaan on vaihdettu ohuet kromiset kehykset jotka tekevät kartasta modernimman, ja nykysisustukseenkin sopivan perinteisten puunväristen rimakehysten sijaan. Väritettynä, ja tämän kokoisena ei karttoja paljon liiku ja vaikka niiden varsinaiset keräilijät ovatkin vähentyneet viimevuosina niin nyt voisi olla oiva tilaisuus saada rekvisiitaksi ihan oikeaa 270vuotta vanhaa antiikkia ja oletettavasti aika edukkaaseen hintaan.

Albert Edelfeltin Tyttö veneessä työstä oikein huokuu 1800/1900 lukujen vaihde. Seesteinen lämmin kesäpäivä, ja yläluokan kiireetön soutuhetki maalta vuokratun kesäviettohuvilan vieressä sijaitsevalla järvellä. Aikamatka menneeseen.

Lähtöhinta on toki 12.000-15.000euroa mutta vastineena sille tarjotaan näyttelyhistoria 1910 luvulta asti sekä katkeamaton provenienssi.

Vihdoinkin Taidemaariliiton teosvälitys sekä Ornamon teosmyynti 2022

Tuon kaikensotkeneen koronan johdosta vuosi 2021 meni taide, ja huutokauppakentältä hieman sumussa. Ymmärettävästi kaikki mahdollinen peruttiin, tai vähintäänkin supistettiin minimiin, ja näin kävi myös näille tapahtumille.

Netissä toki järjestettiin myyntiä mikä sinällänsä on hyvää edistystä, mutta kyllä allekirjoittaneen mielestä taide tulee aina nähdä ja kokea varsinkin jos ostaa töitä omille seinilleen. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että tietokoneen ruudulla hyvältä näyttävä teos kokee mahalaskun paikanpäällä, mutta vastaavasti tietokoneen ruudulla silmien ohi vilahtanut työ saa aivan uusia ulottuvuuksia luonnonvalossa katsottuna ja seinällä riippuessaan.

Näinhän kävi myös tälläkin kertaa. Nopeilla pikaselailuilla tietyt työt loivat kovempia odotuksia, mutta kaapelitehtaalla niitä ihmetellessä ne eivät kuitenkaan sytyttäneet vaan silmiin pistivätkin ihan eri työt.

 

Tässä vuoden 2022 Taidemaalariliiton teosvälityksen perinteinen TOP 15 listaus sekä Ornamon Top 3 teokset (työt ei paremmuusjärjestyksessä).

Laittakaa nämä taiteilijat seurantaan.  Be aware! Rimaa on nyt nostettu!

 

Timo Setälä "Vanha linja-autoasema"

Arto Palin " T1 "

Sebastian Lindberg " Cybele "

Jenni Yppärila " Puutarhurin mökki "

Einari Hyvönen  " Them Apples "

Satu Laurel " Circles "

Tiina Laitanen " Teosvälitys: teoksia tuodaan "

Topi Ruotsalainen " Shadows on your face "

Pamela Puntti " Paths"

Jyrki Setälä " Blue sky research "

Arttu Hartikainen " Pajatso boys "

Petra Giacomelli " Sukellus "

Jaakko Tornberg " Luxus 221 "

Katja Tukiainen " Ginger bread hotel "

Anna Aho " The Captain "

Ja Ornamon puolelta esiin toisin seuraavat mielenkiintoiset teokset

Heini Riitahuhta

Jukka Isotalo

Sauli Suomela " Totems (3 ryhmä) "

 

Lähes jokaisella taiteilijalla näkyi olevan omat sivut tai vähintäänkin somekanava. 

Kuten alussa kehoitin, suosittelen laittamaan seurantaan ylläolevat nimet. Jäämme odottamaan lisää uutta tuotantoa!

Hagelstam Classic T139 antaa hyvän kattauksen vanhaa taidetta

Kuten olen usein sanonut näihin huutokauppojen näyttöihin kannattaa asennoitua lyhyen taidenäyttelyn ajatuksella. Aika ajoin vaihtuva kattaus kotimaisia kärkinimiä. Kaikki tulevat yksityiskokoelmista päätyäkseen taas pian yksityiskokoelmiin. Ne ovat veloituksetta ihasteltavissa muutaman viikon ajan. Vielä hienompaa mikäli asuu pääkaupunkiseudulla ja pääset katsomaan niitä paikanpäälle.

Tämänkertaisena keihäänkärkenä on Albert Edelfeltin teos Mataleenan pää II. Teoksen mielenkiintoisen taustakertomuksen ja historian on kertonut meille Maria Catania joka on tehnyt väitöskirjan sekä elämänkerran Edelfeltistä.

On hyvä että huutokaupoilla on palveluksessa sekä käytettävissä taidehistorioitsijoita jotka pystyvät avaamaan kansalle merkittävämpien teosten taustoja, historiaa ja taiteilijan mielenlaatua kunkin työn osalta. 

Nyt mielenkiintoisia seurattavia ovat myös Hugo Simbergin kolme kuolema etsausta joita ei niin usein liiku markkinoilla, ja joiden hinnat ovat lähteneet todella hurjaan nousuun. Saa nähdä mihin päätyy nytkin tarjolla oleva Kuoleman puutarha teos. Ne ovat olleet kysytyimpiä viimevuosina. 

Tarjolla on todella monta Simbergin teosta joten mikäli sellaista olet mielinyt kokoelmiin kannattaa nyt olla tarkkana.

Tässä tämän kerran poiminnat.

Yrjö Ollilan Viettelys teos on mielestäni Ollilan parhaalta kaudelta juuri 1910 ja 1920 luvuilta. Värikylläisenä ja vihreää pursuavana impressionismin edustajina nämä eivät jätä kylmäksi. Teoksen takapuolella taitaa olla omakuva johon ei olla oltu tyytyväisiä, tai tarvittu vain kangas kaupalliseen käyttöön.

Juho Rissasen "kalamarkkinat" työ näkyy olevan vuodelta 1913. Teos on lähes varmasti maalattu Bretagnen kalamarkkinoilla. Muun muassa Hugo Simberg on tehnyt vastaavaa Bretagnen kalamarkkina aiheesta muutamankin öljyväritoisinnon samoihin aikoihin. Bretagne on ollut myös suosittu maalauskohde suomalaisten taiteilijoiden keskuudessa. Rissanen on itsekin käynyt näihin aikoihin Bretagnessa maalaamassa.

Uskaltaisin melkein väittää että kalamarkkinat teos löytynee Rissasen kirjeenvaihdosta, tai muista merkinnöistä kun hieman näkisi vaivaa teoksen historian selvittämiseen. 

Hyvällä historiatiedolla teoksen arvon saisi myös nousemaan joten näkisin tässä sijoituksen paikan.

Verner Thomen hyvätasoinen sekatekniikka kauppatorilta. Helsinki ja kauppatori aiheiset antaa teoksille aina pienen hinta boostin ja takaa myös sen jälleenmyynti arvon. Kiva Thome hyvällä väripaletilla jonka vasarointia kannattaa seurata jos jäisi sopivan hintaiseksi.

Vaikka aloitusteksissä kerroin Hugo Simbergin kuolema aiheisten etsausten hintojen kovasta noususta ja suuresta haluttavuudesta niin pakko sanoa että henkilökohtaisella tasolla tämä nimenomainen teos on suomen taidehistorian paras etsaus. Oli sitten kyse tästä 1899 vuoden teoksesta tai 1990 luvun Kuutti Lavosesta. Jotenkin aina tämän teoksen nähdessäni jään ihailemaan sen kauneutta. Niin vähän tapahtumia, ja objekteja mutta silti työ suorastaan huutaa pysähtymään, ja haastaa katsojan sijoittamaan itsensä sen sisälle. Yksinäinen matkaaja kulkee jäällä yhden hengen reessä. Hevonen on jo väsynyt matkasta, mutta jatkaa vain eteenpäin. Ei pysähtyminenkään ole vaihtoehto. Seisoessasi kauempana katsojan roolissa voit kuvitella miten paksu lumipeite jäällä imee kaiken äänen sisäänsä eikä ääni kanna. Et kuule narskuvaa lunta reen alla. Ehkä siellä on suojasää?