Yksittäisotantoja netistä


Carpelanin hintayllätys     (28.2.2019)



Uppsala Auktions Kammarenilla tuli suomalaisen ensimmäisen polven taidemaalarin, ja kartantekijän Wilhelm Maximilian Carpelanin hieno ja näyttävä öljyväriteos kaupattavaksi viimevuoden lopulla. Teos kuvaa vesiputousta Eidfjrodissa Norjassa.
Teos on vielä nimetty "tillskriven" eli "väitetty" alaisuuteen. 
Varsinaista signeerausta taulussa ei ollut, mutta useat takapuolen tekstit viittaavat Eversti Carpelaniin.
Suomen sodan jälkeen sodassa palvellut Carpelan muutti Ruotsiin kun suomi taasen jäi venäjän alaisuuteen. Ruotsissa Carpelan loi sotilasuraa, ja hän hoitikin Valtakunnanhoitajan adjuntantin tehtäviä Norjassa 1819-1924 joka selittäisi aiheen sekä ajoittaisi teoksen 5 vuoden aikajänteelle.
No yhtä kaikki Auktions Kammaren oli arvioinut teoksen arvoksi 1000-1300euroa mikä mielestäni kuullostaa suht fiksulta arviolta.
Muutama Carpelan on aiemmin vaihtanut omistajaa useampia vuosia sitten, ja tällöin niiden hinnat ovat nousseet useamman tuhannen mutta Carpelanin arvoja ei ole noteerattu tässä laskusuhdanteet aikana joka varsinkin on osunut vanhaan taiteeseen.
Vasarahinnaksi noteerattiinkin sitten tajuton 13.000euroa johon luonnollisesti lisätään huutokaupan kulut jotka Upplsalan tapauksessa ovat 22,5% eli ostaja on pulittanut teoksesta 15.900euroa!! Se siitä vanhan taiteen laskusuhdanteesta!
  Helene Schjerfbeckiä Ruotsista    (14.6.2016)



Uppsala Auktionskammarenin klassiseen huutokauppaan oli eksynyt yksi hyvällä historialla varustettu Helene. Teos oli lähtöhinnaltaan 80.000-107.000 euroa, mutta kuten arvelin näinä huonokorkoisina aikoina sijoituskohteita suorastaan janotaan taiteen puolelta, ja mikäs parempi sijoituskohde kotimaisessa taiteessa kun hyvä Helenen taulu.
Taulu "tyttö valkoisissa" on maalattu vuonna 1914.
Teoksen on alunperin hankkinut professori Erkki Melartin (1875-1937) omiin kokoelmiinsa.
Melartiniltä se on jatkanut matkaasta suomalaiselle taidemesenaatille ja kauppialle Gösta Stenmanille (1888-1947).
Stenmanilta teoksen oli ostanut lähettiläs Constans Lundquist (1891-1950) jonka jäljiltä teos on jäänyt sukuun ja sitä kautta ajautunut myyntiin Uppsalaan.Näinkin poikkeuksellisen hyvä provinienssi yhdistettynä suhteelisen kookkaaseen (61x30) teokseen antaa teokselle hyvä potkutulevaisuuden arvonnousuja katsoen.  
Vasarahinnaksi tuli loppujenlopuksi 2.100.000 kruunua joka nykykurssilla vasannee noin 225.000euroa johon lisätään Auktionskammarenin kulut 22.5% joka tarkoittaa noin 275.000euroa. Sopiva hinta sopivasta taulusta.


 Finn Juhlin tuolit huippunoteeraukseen    (22.4.2016)


Stockholms Auktionsverkin kevään Modernissa huutokaupassa (19-20.4.2016) myytiin Tanskalaisen Niels Vodderin vuonna 1949 Finn Juhlille suunnittelemat Egyptian tuolit.
Entisöityjen tuolien kunto oli todella hyvä ja verhoiluna varmasti parhaita saatavilla olleita vaihtoehtoja eli ruskea nahka mutta kyllä 8 tuolin hinta yllätti silti kaikki.
Vasarahinnaksi tuli huimat 85.000euroa kuluineen päivineen!

Suomalaisia löytöjä New Yorkin Sotherby'sillä              (23.2.2016)


Kun sähköpostiin saapui automaattiviesti tulevien huutokauppojen kotimaisista kohteista kaksi niistä kiinnitti erityisen huomioni.
Molemmat New Yorkin Sotherby'sin 2.3.2016 pidettävässä Design huutokaupassa.

Ensimmäinen ihmettelyn aihe oli Paimion parantolaan suunniteltu 1930-luvun alun penkki.
Pituutta komeudella on noin metrin verran.
Lähtöhinta on vaivaiset 8000-12000 dollaria.
Tietysti molempiin kohteisiin tulee päälle huutokaupan kulut, tullimaksu ja suomen alv.
Rupeaa siinä penkillä olemaan hintaa.

Toinen kohde oli Tapio Wirkkalan suunnittelema ja Kultakeskuksen valmistama Tapio aterinsarja.
Sterling hopeaa tietysti.
Sarjassa oli 192 osaa ja lähtöhinnaksi oli asetettu vaatimattomat 10.000-15.000 dollaria.
Olen nähnyt Tapio sarjan hopeisia aterinkokonaisuuksia kotimaassa myytävän kyllä useilla tuhansilla mutta ei niistä summista ole mikään vielä viisinumeroiseksi karannut. Katsotaan karkaako tämä.
Onhan se mukava, että kotimaista designiä arvostetaan ja korkeimpia hintanoteerauksia tehdään ulkomailla maailman kuuluisimmissa huutokaupoissa omien kotimaisten toimijoiden sijaan.


Kotimaisia poliisin virkamerkkejä   (6.2.2016)

Tällä kertaa törmäsin niin erikoisiin kohteisiin naapurimaassamme ettei ole ennen moisia vastaan tullut tässä mittakaavassa.

Huudettavaksi oli päätynyt jonkun kattava kokoelma vanhoja virkamerkkejä.
Merkit myytiin neljällä huudolla joista kaksi ohessa kuvattuna. Neljännessä huudossa oli 1800 luvulta peräisin oleva yksittäinen merkki ja toisessa ei nyt kuvatussa kohteessa oli poliisimerkkien lisäksi myös pelastuslaitos ja sotilaspoliisi merkkejä.
Näiden keräileminen ei ole ollut helppo eikä
nopea homma ja siinä on mennyt kauan.
Todennäköisesti kokoelma on peräisin joidenkin kymmenien vuosien takaata sillä en ole nähnyt tällaisia kotimaisia iäkkäitä "lätkiä" kaupan kuin kerran 10 vuoden aikana ja silloinkin yksittäiskappaleita. Varmasti niitä tietyissä alaan vihkiytyneissä piireissä liikkuu mutta ei julkisten kanavien kautta juurikaan.
Kuvien kohteet päättyivät 6400 sekä 6000 SEK.
Tähän lisättynä 25% huutokauppaprovisio ja kurrsi muutos saadaan vasarahinnoiksi 860euroa sekä 820euroa.
Ihan käypä hinta realisoitessa tällaisia kohteita ruotsalaisessa huutokaupassa. Suomessa olisivat keränneet varmasti paremman hinnan mutta toki oli myös riski että kohteiden vasarahinnat jäävät vain murto-osaan siitä mihin ne nyt nousivat.



Kukkopullosta kanapulloon      (2.11.2015)

Kaikki tietävät Kaj Franckin kukkopullon mutta moniko tietää saatika on nähnyt kanapullon?
Toki taidelasikerääjät tuntevat kenttänsä, mutta henkilökohtaisesti muistan nähneeni huutokaupoissa kanapullon myynnissä vain kerran. Joskus 2012-2013 paikkeilla Bukowskin Modern + contemporary & designin näytössä. Tällöin vasarahinta yhdellä pullolla näyttää nousseen kuluineen 530euroon.

Kysymys olikin miten Kanapullot arvostetaan suhteellisen harvinaisena ja keräiltävänä kohteena.
Todennäköisesti back-in-the-days kukkopullo on ollut näyttävämpi ja kalliimpi esine sekä myös käytännöllisempi suuremman tilavuuden johdosta joten valtaosa myydyistä pulloista on juurikin ollut kukkopulloja kanapullon sijaan. Pienen vetoisuuden johdosta kanapullo on ollut myös epäkäytännöllisempi ja niiden myyntimäärät ovat todennäköisesti olleet todella vähäisiä minkä johdosta niitä näkee niin harvoin nyt markkinoilla.
Nämä Ruotsissa kaupatut kanapullot olivat virheettömässä kunnossa, pohjasigneerauksella jossa vuosilukuna -62. Olisivat olleet tervetulleita koristamaan myös allekirjoittaneen kokoelmaa. Kanapullot arvostettiin hyvin ja ihan markkinahintaan. Varasahinta oli pulloilla 6400kruunua eli 680euroa. 20% kulut nostavat hinnan 816euroon. Todennäköisesti esim tulevassa Bukowskin modernissa huutokaupassa hinta olisi kivunnut yli 1000euroon mutta silti vasarahinta oli hyvä ruotsalaisen huutokaupan hinnaksi.

 Antti Favenin Suomenlinna         (26.9.2015)

Tällä kertaa haaviin osui järisyttävän hyvätasoinen Antti Faven.


Gomer & Anderssonin huutokauppaan eksynyt Faven on huutokaupan puolesta arvioitu päättyvän 6400euroon (+ huutokaupan kulut) mikä tietysti on hintana kova varsinkin kun ei olla kotimaisessa huutokaupassa, mutta toisaalta ei tämän kokoisia ja kuitenkin hyvätasoisia teoksia tule ihan jokapäivä vastaan. Teoksen koko nimittäin on 120cm x 81cm ja maalausvuodeksi on merkitty 1931. Puhutaan siis myöhemmästä tuotannosta mutta ei nyt ihan vielä loppuajan seesteisestä kaudesta.
Favenin mestarillinen valon heijastuminen mereen ja atmosfäärin vangitseminen ovat niin omaa luokkaansa. Juuri tälläiset seikat tekivät hänestä niin arvostetun mitä hän aikanaan oli. 
Faven muutti sotaa pakoon 1939 Tukholmaan missä eli lopunikänsä. Hän sai muutaman vuoden ennen kuolemaansa Ruotsin kansalaisuuden. Aikanaan uransa parhaana kautena Faven ikuisti useita presidenttejä, kuninkaita, ministereitä ja muita kulttuurivaikuttajia. Hänestä povattiinkin seuraavaa kansallismaalaria.
Favenin työt ovat olleet nousussa viime vuosina joten ostona hänen teoksensa ovat varmasti ihan hyviä. Tämän teoksen hinta on artikkelin kirjoitushetkellä 2000euroa eikä hintavarausta ole ylitetty. Aikaa on jäljellä 4 päivää. Katsotaan mihin hinta kipuaa. Ei ehkä 6400euroon mutta tällä teoksella olisi rahkeet isommankin taidemuseon kokoelmiin.
EDIT: Vasarahinta jäi 1997€ eikä hintavaraus ylittynyt. Jännityksellä jäämme seuraamaan missä teos putkahtaa myyntiin uudestaan ja mihin hintaan.

 Toini Muonan nousu         (10.9.2015)


 
Ruotsin ehtymättömässä tarjonnassa tuli vastaan Toini Muona. 
2000-luvun puolivälin hintanoteeraukset laatuhuutokaupoissa näyttivät nousujohteista suuntaa Muonan teoksille, mutta monien muiden mukana Muona tuli laskusuhdanteen seurauksena alas. Todella alas!

Tämän teoksen kokokin oli mukavan 45cm x 45cm kokoinen joten paikka reliefille löytynee talosta kuin talosta.

Ensiarvioni olisi teoksen hinnaksi ollut kotimaisessa huutokaupassa jotein 250-300euron luokkaa missä ne "alhaimmillaan" ovat nyt liikkuneet.  
 


Uskottekin ihmetykseni olleen suuri kun teoksen loppuhinnaksi jäi 4800kruunua!  Kruunun ollessa vahva on nykykurssilla hinta 570euroa. Tähän kun lisätään huutokaupan kulut tuli hinnaksi aika tarkkaan 700euroa. Rahtihinta suomeen liikkunee paketointeineen siellä 50-70euron tietämissä joten en voi muuta sanoa kuin todella kova hintanoteeraus Muonalle kun peilaa viime vuosien vasarahintoihin.
Ehkä tämä tietää Muonan aallonpohjan olevan ohi ja tulevaisuudessa teokset ovat nousujohteisia. 
Tässä ei kuitenkaan mistään merkkiteoksesta ollut kyse vaikka oikein kiva reliefi olikin.
Nyt vain Toinin teoksia haalimaan kun kotimaasta vielä sopivasti tuntuu saavan.


Epäiltynä Meri Genetz!        (25.8.2015)

Törmäsin sattumoisin Ruotsin taidetarjontaa surffaillessani Meri Genetzin öljyväriin.
Meri Genetz on suomalaiselta taidekentältä lähes täysin unohduksiin jäänyt ennen sotia toiminut taiteilija joka on luonnehdittu koloristiksi ja jälkimarraskuulaiseksi taiteilijaksi.
Genetz ei rahallisen riippumattomuutensa johdosta osallistunut kilpailuihin eikä myyntinäyttelyillekään ollut tarvetta joten rouvan teokset eivät levinneet kovin laajalti.
Hän kuitenkin opiskeli aluksi Albert Gebhardin sekä Eero Järnefeltin yksityisoppilaana ja sittemmin Pariisissa. Kuoleman jälkeen (1943) valtaosa töistä hävisi aikakausiksi ja taiteilija unohtui.
Näyttelyitäkin on pidetty vain muistonäyttely 1944 Gallerie Hörnhammerilla, 1980 Taidesalongissa sekä viimeisimpänä Keski-Suomen museossa 2009.

Kuitenkin tästä ruotsista löytyneestä teoksesta teki mielenkiintoisen se että teos oli  ns. "väitetty Meri Genetz". Usein tälläisistä töistä puuttuu signeeraus ja mukana onkin todistus tai suullinen perimätieto.
Tässä kyseisessä tapauksessa kyseessä olikin ensimmäinen eli todistus.

Teoksen taakse on liimattu ruskea vanha tai ainakin vanhalta näyttävä paperinpala jossa on ruotsiksi todistus.

" Rouva Elly Toppeliuksella on öljyvärimaalaus jossa on kuvattu näkymä Eirasta. Teoksen on maalannut taiteilija Meri Genetz.
Helsingissä 20.11.1945 , Leila Genetz.
Todistajina Tyyne Nordström sekä K.Virtanen".

Pienen tutkimustyön tuloksena saadaan tietoon että Leila Genetz on omaa sukua Toppelius joka selittäisi yhteyden taulun silloisen omistajan ja taiteilijan tunnistajan. 
Leila Genetz on ollut Tampereen naisyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja 1800-luvun lopulla.
Teos itsessään on kivan näköinen ja varmasti onkin voinut olla Eirasta joskus 1900-luvun alkupuolella joskin maalaustekniikka viitannee lähemmäs 30-lukua.
Ensimmäisenä nyttemmin tunnetuista taiteilijoista tulee selväsi Olavi Laineen kädenjälki mieleen joskin hän maalasi jotain kymmeniä vuosia Genetzin jälkeen.

Tosin tulee muistaa väärentäjien taidot ja täsmällisyys. Nopeastiko tuollaisen paperilapun kirjoittaa ruskealle paperille vanhalla käsialalla ja liimaa teoksen taakse. Tarkemmin sanottuna jokin väitetty teos voitaisiin todeta lähes varmasti Genetzin työksi kunhan se saadaan muiden taiteilijan teosten viereen ja taiteilijan sukulaisten (jotka suurimmat nykykokoelmat omistavat) sekä Etelä-Suomen museon kuraattorin ihmeteltäväksi. Joskaan onko koko aitousrumba sen arvoista kun rahallisesti ei puhuta kuin muutaman sadan euron arvoisesta teoksesta.
Järki kuitenkin sanoo että jos joku näkee vaivan väärentää tälläisen öljyvärin, on taiteilijan signeeraus se helpoin osa prosessia. Ei värien ja siveltimen käyttö pimenevällä Eiran taivalla.
Kiva hankinta edullisesti teoksesta tykkäävälle, oli kyseessä Meri Genetz tai ei.
 


Kukkopullo from Detroit           (24.8.2015)

Näin sivusilmällä että Detroitissä Du Mouchelles nimiseen huutokauppaan ilmestyi Kaj Franckin Kukkopullo virheettömänä myyntiin. Huutokaupan oma arvio hinnasta oli 125$.


Jäinkin  mielenkiinnolla odottamaan pullon hintanoteerausta yhdysvaltojen markkinoilta. Kuitenkin vasarahinnan päälle De Mouchelles lätkäisee reippaan 25% ostoprovision.
Tämän lisäksi on käytettävä ulkopuolista pakkaus & kuriiri yritystä ja maksettava suomessa koko summasta tulli sekä arvonlisävero.
Huutokaupan omat arviot rahdista liikkuivat 200$ tietämissä.

Yllätys olikin suuri kun päätöshinnaksi tuli 425$.
Toki Karhulan valmistama pullo oli vuodelta 1960 eli ns. alkupään tuotantoa ja virheetön mutta silti en odottanut niin kovaa hintanoteerausta.

Pyöristykset ja valuuttakurssit ovat nyt hatusta heitettyjä mutta nopealla matematiikalla 425$ on nykykurssilla noin 400euroa. Tähän lisätään 25% ostoprovisio 130euroa. Sitten 190euroa rahtikuluja jolloin mennään jo 720eurossa. Suomessa ALV ja 10% Tulli päästään 980euroon?!?!
Tuli siinä Kukkopullolle hintaa jos suomeen matkasi.

1 kommentti: