keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Kipsiveistoksen korjaus / konservointi. Jussi Mäntynen

Haltuuni on ollut joskus 10 vuotta sitten eksynyt Jussi Mäntysen juoksevat vasikat veistos joka on tehty kipsistä. Veistos ei ole löytänyt paikkaansa kolhuista johtuen, ja on pyörinyt "jaloissa" jo vuositolkulla. Yhden kerran olen vuosien aikana huutokauppoja selatessani tähän samaan työhön törmännyt, mutta yleinen se ei ole. Valmistusmäärä olisi kiva tietää, mutta ei se kovin suuri voi olla.

Ostin veistoksen aikoinani ajatuksena konservoituttaa se asiansa osaavalla ammattilaisella, mutta kuten välillä tästä kehkeytyi tällainen ikuisuusprojekti periaatteena "sitten kun kerkeän".

Itselleni on kertynyt kokemuksia useammasta konservointiyrityksestä. Muutama Konservointiliiton jäsenyritys on tehnyt tauluja, eräs toimija kipsiä ja toinen keramiikkaa. Kenestäkään ei ole vielä huomautettavaa löytynyt. Työt on tehty sovitusti, ja hinta-arviot pitäneet kutakuinkin paikkansa.

Mäntysen veistoksen löytyminen taas yhdestä laatikosta parivuoden hiljaiselon jälkeen sai minut vihdoin ja viimein tuumasta toimeen. Oli patsaan sitten lopulta tarkoitus päästä näytille tai joutua huutokaupattavaksi niin ei se ainakaan itsestään korjautuisi laatikossa maatessaan.

Osumia ja nirhaumia oli vuosien saatossa kertynyt. Jalustan kulmista oli pieniltä alueilta lähtenyt väriä pois kuten myös vasikan turvasta. Kuten kuvistä näkee häntä, korva ja toisen vasikan etujalka olivat kokeneet suurimpia vaurioita. En ole aiemmin päässyt näkemään sitä syvellisemmin tällaisen veistoksen sisälle joten en esimerkiksi tiennyt että tämäntyylisen työn perusrunkona on rautalankaa joskin nyt maalaisjärjellä ajateltuna se on enemmän kuin loogista.

Otin työstä hyvät kuvat, ja vaurioista vielä tarkemmat. Lähetin tarjouspyynnön kolmelle kipsiä konservoivalle taholle joista kahdesta minulla on aiempi kokemus. Vastaukset tulivat kaikilta kolmen päivän sisällä. Kallein tarjous oli 450euroa yritykseltä joka on minulle entuudestaan. Toinen tarjous oli 220euroa mutta yritys entuudesaan tuntematon. Edullisin tarjous tuli Keramiikkapaja Erkki Steniukselta joka oli toiseksiedullisinta hieman edullisempi. 

Erkki Stenius on itselleni tuttu toimija ja hyväksi todettu. Erkki on työskennellyt mm Savitorpassa Nurmijärvellä. Työntekijöitä on ymmärtääkseni kolme, ja kaikki asiansa osaavia ammattilaisia. Keramiikkapaja sijaitsee Tapaninkylässä Helsingissä. Kiireiltäni en joutanut itse viedä veistosta paikanpäälle niin lähetin sen mahdollisimman luotettavalla kuljetuksella. Suomen Postilla ;). Ajatuksena oli että veistos on jo valmiiksi kärsinyt niin ei Posti voi enää sitä juuri pahemmin rikkoa. 

Steniuksen keramiikkapajalla tehdään nimensä mukaisesti omaa keramiikkaa. Erkki on myös kehitellyt vuosien saatossa oma salaisen metodin posliinikrakeloitumisten poistamiseen. Tiedän että on useita muitakin tahoja jotka voivat krakeloitumisia poistaa, mutta jotkut käyttävät osin myrkyllisiä aineita lasitteen puhdistamiseen joka taas sisältää oma riskinsä sikäli kun kyse on ruokailuastioista. Varsinkin astioista joissa voidaan tarjoilla jotain kuumaa jolloin lämpötilannousu on omiaan lisäämään kemikaalien aktivoitumista. 

Stenius tunnetaan myös Arabian keramiikanharrastajien keskuudessa hyvin koska hän saa todella karmeankin näköisistä, tummentuneista ja toivottomiksi havaituista astioista käytännössä täysin uudenveroisia kunhan ne ovat ehjiä. Itsellä on kokemusta myös muutaman 1800-luvun Arabian astian puhdistamisesta hänellä, ja en olisi kyllä ikinä uskonut millainen lopputulos voi tulla kun tietää miten toivottomannäköisista tapauksista oli kyse. Tosin ihan kympin kahvikuppeja siellä ei kannata puhdistuttaa koska aivan ilmaista lystiä se ei ole joskaan ei nyt mitään tajuttoman arvokastakaan.

Valintani siis tämän veistoksen konservoinnin suorittajaksi ei ollut vaikea koska toinen tuttu yritys oli yli kaksikertaa kalliimpi kuin edullisin ja aiemmin jo hyväksi todettu.


Antaa kuvien puhua puolestaan.

Taideblogi Helsinki (c) Jussi Mäntynen, Veistoksen / Patsaan korjaus / konservointi
Lähtöasetelma. Vaurioita hännässä, jalassa, molempien vasikoiden korvissa, turvassa sekä jalustassa

Taideblogi Helsinki (c) Jussi Mäntynen, Veistoksen / Patsaan korjaus / konservointi
Punaisella merkitty suurimmat vauriot. Oikealla veistos konservoituna.

Taideblogi Helsinki (c) Jussi Mäntynen, Veistoksen / Patsaan korjaus / konservointi
Korvan osumaa oli joskus liimattu ja maalattu huonosti. Konservoinnissa selvisi että kipsiä oli irti hieman suuremmaltakin alueelta vaurioin vieresä jolloin kaikki irronnut kipsi otettiin pois ja kiinnitettiin takaisin.

Taideblogi Helsinki (c) Jussi Mäntynen, Veistoksen / Patsaan korjaus / konservointi
Katkennut korva sekä kolhiintunut jalka ennen ja jälkeen

Taideblogi Helsinki (c) Jussi Mäntynen, Veistoksen / Patsaan korjaus / konservointi
Myös hännästä oli rautalanka näkyvissä

Taideblogi Helsinki (c) Jussi Mäntynen
Ja tässä lopputulema

Suoraan sanottuna veistos oli aika hurjassa kunnossa enkä aivan liikoja uskaltanut odottaa siltä. Osumaa ja halkeamaa oli jos jonkinmoista. Oletin myös että uudelleen tehtävä maalaus muuttaisi veistoksen väriä hieman. Suureksi yllätyksekseni kaikki olettamukseni olivat vääriä. Veistoksen täysin alkuperäinen sävy on saatu säilytettyä, ja jokainen kohta on saatu korjattua täysin alkuperäisenlaiseksi niin ettei eroa huomaa jos ei tiedä sitä korjattaneen. En voi kun ihmetellä miksi tämä kesti 10 vuotta. No parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Kiitos Keramiikkapaja Erkki Stenius

 
Tykkää Taideblogi Helsinki sivusta myös Facebookissa niin saat uusimmat päivitykset aina uutisvirtaasi 

 




















Hagelstamin klassinen T133 ei petä odotuksia

Hagelstamilla järjestettävä Classic T133 ei petä odotuksia. Voisin melkein sanoa että yksi viimevuosien parhaista klassisista huutokaupoista. Laajalti taidetta, hyviltä kärkinimiltä, ja mikä parasta todella tasokkaita teoksia. Muutama aivan huipputyö, ja proveniensseistäkin näkee että moni töistä on käynyt näyttelyissä jossain vaihessa elämäänsä sekä luetteloitu kirjoissa.

Pitin oikein ajan kanssa miettiä blogin alkuperäistä tarkoitusta sijoitus perspektiivistä, ja olla poimimatta vain kivoja töitä vaan myös sellaisia jotka ovat myös lähtöhinnallisesti hinnoiteltu kiinnostavaksi. Myös ulkomaisissa töissä on hyviä teoksia joukossa. Kaluste puoli ei niinkään säväyttänyt tälläkertaa.

Tässä omat poiminnat:

Taideblogi Helsinki (c) Hjalmar Munsterhjelm, Marcus Collin, Erik Juselius

Hjalmar Munsterhjelmiä ei ole blogissani juuri mainittu. Hinnat ovat olleet suhteellisesti aika korkealla eikä omasta mielestä nousunäkymiä ole enää ollut ja niinhän se on ollutkin tähän asti. Nyt hinnat ovat tulleet aikalailla alaspäin, mutta teokset itsessään pääsääntöisesti ovat aika samanlaisia aiheiltaan ja harva Munsterhjelm on ikinä puhutellut senvertaa että olisi tänne päätynyt. Tässä tulee kuitenkin oikein mukava poikkeus sääntöön. Keskieurooppalaisten kesälaidun aiheiden sijaan saadaankin nyt ihan oikeaa kotimaista Lappimaisemaa ja nimenomaan talvella. En muista itse nähneeni ennen ja erottuu mukavasti edukseen Munsterhjelm "massasta".


Marcus Collinin töiden hinnat ovat kokeneet inflaation viimevuosina mutta asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen. Collinin töiden hinnoissa nimenomaan korostuu työn tason ja merkittävyyden ero. Nyt tarjolla olevaa vastaava, mutta aavistuksen pienempänä ja perinteinen synkkä Helsinki aihe olisi päätynyt kuukausihuutokaupassa ehkä 200-400euroon? Nyt kun työ on valoisa, Pariisista ja poikkeuksellisen tasokas Collinin työksi niin heti on hintakin 10 kertainen perinteiseen työhön verrattuna. Tosin juuri tällaiset työt kestävät ne taiteen nousu ja lasku suhdanteet. Se keskitasoinen parinsadan perustaulu ei.


Erik Juselius on tunnettu ahvenanmaa maalarina. Lähes poikkeuksetta Juseliukset työt ovat saaristoa, venevajaa rantakallioita ja koivuja. Juuri tämän takia tämä nimenomainen työ on myös päätynyt Hagelstamin T133 huutokaupan taustakuvaksi. Kiistämättä tasokkain, ja hienoin Juselius johon olen ikinä törmännyt. Hauska nähdä miten herra maalaa kaupunkinäkymää ja talvea kun on totuttu kesään ja mereen.

Taideblogi Helsinki (c) Jenny Nyström, Helene Schjerfbeck, Pekka Halonen

Jenny Nyström on Ruotsin vastine Martta Wendelinille. Arvostettu naiskuvittaja jolla usein aiheina lapset, kansallispuvut jne. Pikkutarkkaa sarjakuvamaista tyyliä. Nyström on Ruotsin taidemaailmassa viimevuosina pitänyt hintansa todella hyvin. Ruotsissa ongelma on aivan kyltymätön tarjonta taiteesta. Ostajia on äärimmäisen vähän, suhteessa tarjolla olevaan määrään. Huomattavasti suurempi kontrasti kuin suomessa. Tämä on aiheuttanut sen että ihan hyvääkin taidetta saat kympillä kahdella niin paljon kuin kotiin jaksaa kantaa. Tässä markkinatilanteessa nimenomaan punnitaan kenen taiteilijan nimi kestää aikaa ja kenen ei. Sanoisin että Nyström on ollut yksi Top10 nimi jonka työt ovat jopa nouseet viimevuosina. Tähän peilattuna nyt asetetut parin tuhannen lähtöhinnat suhteutettuna töiden tasoon ovat mielestäni todella maltillisia ja molemmat työt ehdottomasti ostamisen arvoisia tähän rahaan.


Helene Schjerfbeckin varhaiskauden teos on asetettu todella maltilliselle lähtöhinnalle eikä hintavarauksen saavuttaminen ole ongelma. Kysymys on paljonko vasarahinta nousee lähtöhinnan yläpuolelle. Teokselle meriitin antaa myös sen kuvallinen luettelointi Ateneumin Helene näyttelyssä. Hyvä ostos jos jää lähellä lähtöhintaa ja voi olla tiedossa nopeakin nousu jos realisoida haluaa.


Pekka Halosen perinteinen kevätmaisema jolle meriitin myös antaa kuvallinen luettelointi Aune Lindströmin Halosen kirjasta vuodelta 1957, sekä Keravan taidemuseon näyttelymerkintä. Ehkäpä 17.000euroa on "täysi raha" tästä työstä, mutta hyvällä tuurilla voisi lykästää jos hintavaraus olisi jossain 10.000euron tietämillä eikä kilpailua sattuisi löytymään.