maanantai 24. syyskuuta 2018

Helanderin syyskuu on täynnä keramiikkaa, lasia ja designiä

Helanderin vuoro julkistaa syyskuun huutokaupan anti.
Oikein positiivisena huomiona voidaan todeta, että harvinaisempaa Oiva Toikkaa on tarjolla useiden esineiden verran. Varsinkin kun Toikka on viimeinen elossa olevista vanhoista nimistä niin uskoisin uniikkien töiden arvonnousun olevan aika taattu.
Hieman arvokkaampia taidelaseja löytyy myös muiltakin suunnittelijoilta. Esimerkiksi Nanny Still ja Aimo Okkolin ovat hyvin edustettuina. Voimme siis olettaa että joko joku realisoi taidelasikokoelmansa, tai myyntiin on tullut keräilijän kuolinpesä täynnä tasokasta lasia.

Tarjottava puukkokokoelmahan on todella merkittävä vaikka en puukkoihin ole perehtynyt, mutta jo yleistietouteni antaa kuvan että joukossa on useampia suhteellisen arvokkaitakin puukkoja mikäli vain keräilijät tämän huutokaupan löytävät. Mikäli huutokauppa jää vain parin harrastajan karkeloksi voi joku tehdä huimia löytöjä täältä.

Tällä kertaa kuitenkaan taide ei kirvoita korkealentoisiin blogipostauksiin vaan poikkeuksellisesti keramiikka, design sekä lasi.


10. Rut Brykin todella hieno keramiikkakulho Brykille tyypillisillä väreillä.
Useimmat Brykin teokset ovat tunnetusti reliefejä, tai muita veistoksia eikä hän suunnitellut niinkään "käyttöön" sopivia esineitä. Joskaan ehkä ei tätäkään maljaa arkikäyttöön kannata ottaa.
Hinta jäänee ihan maltilliseksi, mutta kädenjälki ja värimaailma on kuitenkin ehtaa Brykiä.

18. Vico Magistrettin legendaarinen Oluce Atollo 223 pöytävalaisin. Viimeistelystä päätellen vanhempaa tuotantoa., Uuden hinta näkyy suomessa olevan 1100euron tietämissä ja keskieuroopan kilpailluilla markkinoilla on lähempänä 800 euroa. Varsinkin kun tämä on vanhempi tuote niin näkisinkin että 400euron hinta-arvio on oikein kohdillaan. Kulujen kanssa noin 500euroa.

108. Nanny Stillin "jääkruunu" teoksen prototyyppi mallinnos. Helanderin kattava tuoteselostus antanee enemmän tietoa kohteesta, ja sen historiasta. Varmasti oiva hankinta varsinkin jo hinta jäisi vielä "sopivaksi" lähtöhintaan nähden.

759. Raija Rauanheimo-Kojonen on todella vähälle huomiolle jäänyt keramiikkataiteilija joka oli Falco keramiikkapajan perustajia. Hänen teoksensa muistuttavat kovasti Laila Zinkin ja Hilkka-Liisa Aholan töitä.

Viime vuonna Antiikki & Design lehden mainio blogisti Katja Weiland-Särmälä teki tutkimustyötä Rauanheimo-Kojosesta, ja hänen elämänvaiheistaan josta syntyi mainio artikkeli. Jos keramiikka kiinnostaa suosittelen lukemaan:

http://antiikkidesign.fi/blogit/naiskuvia


766. Olle Anderssonin Borénsille vuonna 1982 suunnittelema "Hello there" lattiavalaisin on todella hieno, ja tyylipuhdas 80-luvun aikakauden tuote. Sopii kuin nyrkki silmään Yrjö Kukkapuron Avartelle suunnittelemien huonekalujen kanssa. Ehkä 400euron hinta-arvio on kuitenkin hieman ylioptimistinen. Pohjoismaissa päättyneet valaisimet ovat olleet muutamassa sadassa eurossa, mutta oma uskoni on kova 80-luvun jälleentulemiseen ainakin tietyin rajoituksin.
Ehkei koteja nyt rakenneta yhtä kammottaviksi enää toista kertaa, mutta tietyn verran 80-luvun huonekaluja nykytyylin mukaisissa valkoisissa steriileissä olohuoneissa ovat omiaan nostattamaan sisustuksen yksilöllisyyttä ja aiheuttamaan puheenaiheita. Muotokieli on 80-luvulla ollut yhtä konkreettista mitä nykypäivänä koteihin halutaan.

970. Girrard-Perregauxin "korukello" voi lähteä edullisestikin. Naistenkellot ovat tällähetkellä aika alavireisiä mitä hintaan tulee.
Voit saada vain "muutamilla satasilla" tällaisia oikean manufacturen kelloja jotka ovat uutena maksaneet maltaita. Toki kellon käynti on parempi varmistaa paikanpäällä ennen huutoa (tai soittaa Helanderille ja pyytää heitä tekemään se).
Huolto tietysti pitää varautua tekemään sekä siihen varata 400-800euroa sillä varauksella että huollon lisäksi jokin osa tai lasi pitää uusia.
Tärkeintä on huutokaupoissa lähinnä katsoa käykö kello. Aikaa sen ei tarvitse pitää koska moni huutokauppaan ajautuvan kellon koneisto on huoltoa vaille, ja kuiva eikä näytössä nopealla tutkimisella ole mahdollisuuttakaan mitata ajanpitämistä ilman asianmukaista laitteistoa.
Olen muutaman kerran käynyt mielenkiintoisia kelloja tutkimassa tarkemmin, ja olen huomannut sen todella tarpeelliseksi ajannäyttäjiä ostettaessa.
Kerran erään huutokaupan näytössä selvisi että nuppi oli irronnut koneistosta ja pyöri tyhjää. Kerran taas nupin jumittamisen kautta selvisi että koneisto on todennäköisesti ruosteessa, tai ainakin täysin jumissa. Kummassakaan tapauksessa ei ollut mitään erillistä mainintaa kellon kunnosta. Myös kronokrafi (puhekielessä chrono) kellossa lisätoimintojen toimivuus kannattaa tarkistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti