lauantai 15. elokuuta 2015

Väri vapautuu – Suomen taiteen uudistajia 1908–1914 @ Didrichsenin taidemuseo

Pääsin tutustumaan "Väri Vapautuu - Suomen taiteen uudistajia 1908-1914" näyttelyyn heti 14.8
Didrichsenin taidemuseon kutsuvieras illassa.

Väri Vapautuu

Pitää vielä kehua kuinka onnistunut tämä viimevuonna valmistunut peruskorjaus
oli vaikka se muutti toimivan kodin museoksi, mutta siinä käytössähän rakennus nykyään palvelee.
Kirjat, muut julkaisut ja oheismateriaali ovat uudessa tilassa paljon paremmin sekä väljemmin esillä. Tämän tilan uupuminen olikin vanhan asuntoon perustetun taidenäyttelyn miinus. Nyt se on onnistuneesti ja harmonisesti lisätty osaksi rakennusta.
Väri Vapautuu näyttelyn aajaispuhe oli sitä mitä toivoinkin sen olevan. Varsinkin Ateneumin puolelta puhunut edustaja puhui yksityis sekä julkisten kokoelmien ja museoiden tihenevästä yhteistyöstä.
Itse kannatan tätä suuntausta. Se että näyttely kasataan vain yhden tai kahden museon tai kokoelman teoksista tekee usein näyttelyn taiteellisesta tarjonnasta suppean tai yksipuolisen.
Väri Vapautuu näyttelyyn olikin ilahduttavasti haalittu teoksia mm. Ateneumin, Hämeenlinnan taidemuseon, Kuopion taidemuseon, Turun taidemuseon ja muutaman muun museon kokoelmista sekä myös Didrichsenin omasta kokoelmasta.
Mielestäni tämä osoittaa museolta sitoutumista laadukkaan näyttelyn kasaamiseen.

Viimevuotiset parannukset näyttelytilassa tekivät oikeutta myös Väri Vapautuu näyttelylle lähinnä valaistuksen saralla.
Nimensä mukaisesti kultakauden loppupuolella rupesivat suomalaisessa taiteessa uudenlaiset maalaustyylit ja vapautunut värien käyttö tekemään tuloaan.
Opituista ja osittain kaavoihin kangistuneesta "oikeasta tavasta maalata" jatkettiin eteenpäin.
Valtaosa teoksista onkin enemän tai vähemmän impressionistisia, varhais ekspressionistisia tai aavistuksen pointillistisia.
Mielenkiintoisinta olikin nähdä esimerkiksi Tyko Sallisen ja Jalmari Ruokokosken 1908-1914 vuosien töitä.
Em. taiteilijathan tunnetaan Marraskuun ryhmän taiteilijoina. Ryhmän joka edusti expressionismia puhtaimmillaan.
Kun tarkastellaan heidän töitään ennen Marraskuun ryhmää on mielenkiintoista nähdä selvät viitteet tulevasta tummanpuhuvasta exressionismistä mutta sen aikaisen hieman vaaleamman värienkäytön kautta.
Sama havainto koskee Alfred William Finchin teoksia. Teokset eivät vielä ole puhdasta pointillismia.
Taidesuuntausta jonka edustajana Finch sittemmin tuli tunnetuksi, mutta teoksista näkee selvästi mitä tuleman pitää.
Yllättäen Verner Thomen muutamissa teoksissa näkyi pointillistisuus joskin nämä vaikutteet sittemin taiteilijan kehittyessä, ja tyylin edetessä hävisivät.
Näyttelyn suola onkin juuri se että lähes kukaan esillä olevista taiteilijoista ei ole vielä näyttelyssä määriteltyjen vuosien kohdalla löytänyt sitä ominaisinta tyyliään ja tässä on hyvä otos siitä mitä kautta he ovat kukin ajautuneet tyyleihinsä josta he ovat sittemmin tulleet tunnetuksi.





Verner Thomen Kylpeviä Poikia (Ateneum) vuodelta 1910 oli häikäisevän hieno teos.
Olen sen joskus aiemmin nähnyt
Ateneumin omissa tiloissa esillä mutta tässä näyttelyssä teos sai uuden perspektiivin muiden aikalaistensa rinnalla.








Teoksia oli esillä myös varhain edesmenneeltä Valle Rosenbergilta, Magnus Enceliltä, Yrjö Ollilalta, Juho Mäkelältä jne..



Kuitenkin näyttelyn henkilökohtaiseksi suosikiksi nousi Alfred William Finchin 1910 maalatty "Barnes Commom"
(Turun taidemuseo).
Teos suorastaan herää henkiin oikeassa valaistuksessa.
Pointillistisuus vaikutteet ovat jo todella vahvasti nähtävissä.









Suosittelen näyttelyssä vierailemista ehdottomasti. Didrichsenin taso ei pettänyt tälläkään kertaa.
Didrichsen on niitä museoita joihin voi varata ekstra aikaa ihan vain olemiseen ja miljööstä nauttimiseen. Pihalla, meren rannalla olevat patsaat ja niiden tutkiminen unohtuvat myös usein nopeammalla "kävimme katsomassa näyttelyn" visiitillä.


torstai 13. elokuuta 2015

Katselmus huutokauppaan. Vuorossa Hagelstam (A139)

Hagelstamin seuraava kuukausihuutokauppa A139 pidetään 18.8 Tehtaankadulla.
Huutokauppapiiressä tunnetaan myös Apollona johtuen aiemmasta nimestä Apollo Auctions kunnes Hagelstam ja Apollo yhdistyivät 2013 vuoden lopulla samalla kun Hagelstam sai uuden toimitusjohtajan Mats Wolontiksen.

Tässä muutamia mielenkiintoisia ja esillenostamisen arvoisia kohteita kommentteineen:



10. Ensimmäisenä oleva Lars-Gunnar Nordströmin teoksen seuraaminen on mielenkiintoinen johtuen hänen viimevuonna tapahtuneesta poismenostaan ja EMMAn päällä olevasta näyttelystä.
Tunnetusti juuri kaikkien kielenpäällä oleva taiteilija on myös halutuin.

11. Ulrika Fermin laminoitu valokuva voi olla pidemmällä aikajänteellä jonkinasteinen sijoitus.
Taiteen Professoriksi valmistunut nykytaiteilija jolla on omintakeinen tyyli. Tässä tapauksessa teoksen koko voi rajoittaa hieman haluttavuutta.


124. Timo Aallon kaksi litografiaa lähtöhinnaltaan naurettavan vaivaiset 100euroa.
Helsinkiläinen Timo Aalto (k. 2003) edustikin Konstruktivismia ja oli omaksumansa suuntauksen kärkinimi.
Tässä kohteessa voi vielä käydä niin että hinta jopa laskee jonnekin 50-60euroa paikkeille.
Silloin voi miettiä pitääkö seinällään Anttilan julistetta, Ikean kiinalaisia massatuotantoöljyvärejä vai kahta tunnetun taiteilijan litografiaa.

209. Caj Bremerin signeerattu valokuva ei enää 2015 vuonna jää 100euroon. Vaikka valokuvataiteen kuumin tuleminen vielä odotuttaa itseään ovat nykykeräilijät jo senverran valituneita ettei tälläisiä teoksia päästetä jäämään tähän hintaan. Tämä onkin yksi huutokaupan "teaser"eistä.


92. Tämä Ada Thilenin "ihan OK" tasoinen öljyväri on nyt neljättä kertaa Hagelstamilla.
Tunnetusti teoksen haluttavuus vähenee mitä useammin se nähdään huutokaupassa ja tässä nyt on käynyt niin. Itse teoksen lähteäkin nähneenä ei siinä mitään vikaa ole. On vain joutunut ketjureaktion uhriksi kun on aloittanut 1800eurosta ja nyt enää 500euroa lähtöhinnaltaan.
Ada Thilen on yksi kulta-aikaa edeltäneitä naistaiteilijoita jotka ovat jääneet tunnetuimpien kollegoidensa varjoon. Halvalla hyvää laatutaidetta.

63. Marcus Collineja on viimevuosina tulvinut markkinoille ehkä liiankin kanssa. Vielä niille kaikille ostajat ovat löytyneet kun hinnat ovat pysyneet maltillisina. Tämä niemenomainen teos edustaa Collinin perinteisten pastellitöiden parempaa puoliskoa mutta jäänee silti lähelle lähtöhintaa tai noustessaan menee todennäköisesti 280-350euron maastoon.

621. Yki Nummi on tunnettu kaikesta muusta kuin maalaustaiteestaan. Kyseessä kuitenkin uniikki teos 100eurolla joskaan ei siihen jää. Toisaalta ei se varmasti kovin kalliiksikaan kipua.
Uniikkia taidetta kansainvälisesti tunnetulta taiteilijalta. Jos jää edulliseksi kannattaa poistaa.

245. Edellisen Yki Nummen perässä seuraa toinen samanlainen outolintu.
Vuonna 2001 kuollut Maija Isola on tunnettu Marimerkon pääsuunnittelijana ja Unikko kuosin keksijänä. Kookas öljyväri 400eurolla olisi hyvä hankinta. Uniikkia taidetta parhaimmillaan.



614. Yrjö Kukkapuron Avartelle suunnittelemat muistaakseni A502 malli nimeä kantavat tuolit jotka olivat erikoistilaustuolit eikä normaalissa myymälässä esillä.
Itse näen kyseisen A502 mallin juuri tulevaisuudessa Kukkapuron halutuimpana "teollisuus/toimisto" tuolina jos sitä nyt sellaiseksi voidaan kutsua.
Ehdottomia tulevaisuuden klassikkoja. Henkivät 80 lukua parhaimmillaan. Rahallinen nousu taattu näiden hankinnassa. 20-vuoden kulutta ihmiset kauhistelevät miten näitä sai ostaa tälläisiin hintoihin ja "jos vain olisi tiennyt niin.. "

1072. Fabergen paperiveitsi on päätynyt kuukausihuutokauppaan. Mielenkiinnolla seuraamme mihin asti hinta kipuaa.

KUUKAUDEN POIMINTA 

224. Alice Kairaa parhaimmillaan. 2006 edesmennyt taiteilija on parhaimmillaan kuvatessaan uni ja mielikuvitusmaailmaansa. Arvostetuimpia aihepiirejä ovatkin Klovni, sirkuseläimet, hevonen, leijona, Aatami ja Eeva jne...
Ehdoton tulevaisuuden sijoitus ja klassikko. Arvo tulee pidemmällä aikajänteellä nousemaan. Todennäköisesti tuplannut/triplannut hintansa jo seuraavaan nousukauteen mennessä.




tiistai 11. elokuuta 2015

Lars-Gunnar Nordström, Nubben @ EMMA Modernin taiteen museo Espoo

Olin innoissani kun alkuvuodesta luin EMMAn kotisivuilta kesällä alkavasta Lars Gunnar Nordströmin näyttelystä.
Tuo ehdoton modernin taiteemme kiintotähti joka poistui keskuudestamme vasta viimevuonna saavuttaen kunnioitettavan 90-vuoden iän.
Osasinkin odottaa tälle, ja ensivuodelle muutamia Nordström näyttelyitä viimevuotisen edesmenon johdosta, mutta mukavana yllätyksenä oli että se tapahtui EMMAn tiloissa, ne kun ovat tarpeeksi avarat ja isot. Tosin tällöin en ollut vielä tietoinen että he hallinnoivat L-G Nordströmin säätiön teoskantaa Tuusulan taidemuseon kanssa.
Intendenttinä näyttelylle toimi vielä Henna Paunu joka on siirtynyt vuosi sitten Espooseen Rauman taidemuseosta jossa itse kävin viimeisimpänä katsomassa Vihtori Ylisen ja hänen vaimonsa Saima Tigerstedt-Ylisen näyttelyn. Se näyttely oli Rauman taidemuseon tiloihin nähden todella laaja ja kattava käsittäen taiteilijapariskunnan molempien osapuolien tuotannon alkuajoista loppuun joten odotusarvoni oli Nubben näyttelystä korkea.

Pääsin tutustumaan näyttelyyn eräänä aamuna jolloin koko näyttelyssä oli lisäkseni vai muutamia ihmisiä jolloin oma rauha ja tulkinnanvapaus oli taattuna.
Massiiviset teokset olivat vallanneet seinät huone toisensa perään.
Ehdottomasti suurimpana yllätyksenä itselleni tuli taiteilijan valmistamat teräsvalaisimet jotka noudattelivat jo opittua konkretismin linjaa.
En ennen näyttelyä ollut edes tietoinen hänen kyseisiä tehneen.



Myös teräsveistokset olivat yllättävänkin kattavasti esillä ottaen huomioon kuitenkin taiteilijan olleen tunnettu juuri modernista suoraviivaisesta ilmaisutavassaan lähinnä taulujen saralla.
Mielenkiintoisia olivat myös esille asetetut informaatio lehtiset teosten konservointiprosesseista, ja  konservoinnin määrästä joka on ilmeisesti ollut aika mittava ennen näyttelyn saamista julkaisukuntoon.
Norström kun tykkäsi maalata levylle ja koville pinnoille, mutta nurjana puolena teosten säilymisen kannalta on juuri se että kovat pinnat eivät jousta siinä missä kangas, jolloin pienetkin osumat naarmuttavat maalipintaa ja jälkiä tulee normaalia helpommin.

Teosten koostuessa pääasiassa L-G Nordströmin Säätiön kokoelmateoksista sekä muutaman muun museon omistamasta teoksesta koin taulutarjonnan hieman yksitoikkoiseksi.
Lähes poikkeuksetta esillä olleet teokset olivat todella massiivisia tai vähintäänkin isoja.
Tämä johtunee siitä että isoimmat teokset päätyvät usein museoiden omistukseen ja tässä tapauksessa myös L-G Nordströmin säätiön kokoelmiin.

Nordström kun on kuitenkin maalannut todella runsaasti myös normaalikokoisia teoksia jotka ovat tätänykyään pääsääntöisesti yksityiskokoelmissa.
Tässä olikin mielestäni näyttelyn suurin kompastuskivi mikäli sitä sellaiseksi voisi sanoa.
Tuntui että kokonaisuuden kasaamiseen ei oltu nähty tarpeeksi vaivaa vaan hankittu nopeimmin ja helpoimmin haalittavat teokset kasaan.
Mikäs siinä kun niitä on riittävästi tarjolla, mutta kääntöpuolena huomasin että taiteilijan käyttämät puu paspartuuri teokset puuttuivat lähes kokonaan.
L-G nimittäin teki monissa töissä teoksen ympärille yksiväriseksi maalatun vaaleanharmaan tai muun vaaleasävyisen puisen parspartuurin jonka ympärillä oli sitten vielä kehykset.
Myöskin alkuajan puupiirrustuksia, luonnoksia, varhaisia serigrafioita ja sittemmin kubistisia töitä oli tarjolla vain yhden käytävän verran, ja määrällisesti vain muutaman kymmentä.
Silti jo näistä muutamista varhaisteoksista näki miten taiteilija ajautui konkretismiin jazzin saattelemana.

Tarpeeksi kattava, ja hyvä taidenäyttely edustaakin mielestäni tasaisesti jokaista taiteilijan aikakautta ja vieläpä jonkinmoisessa aikajärjestyksessä jolloin voit havaita välillä jopa vuosienkin tarkkuudella milloin mikäkin elementti on tullut mukaan ja miten värimaailma on elänyt näkemyksen sekä tulkinnan myötä suhteessa aikakausiin ja taiteilijan ikään.
EMMAn näyttelyssä teokset eivät olleet minkäänasteisessa aikajanassa vaan sekaisin olivat niin 50-vuotta kuin 20-vuotta vanhatkin teokset, toki poislukien tuo ensimmäisen vuosikymmenen käytävä.
Koen että EMMAn muutama vuosi  sitten järjestämässä Birger Kaipiaisen näyttelyssä oli hieman samoja piirteitä.
Tarjolla olisi ollut varmasti paljon enemmän ja laajemmin keramiikkaa mutta tällöin näyttelyn suppeus suorastaan yllätti minut ja oli turvauduttu vain muutamien tahojen hallinnassa oleviin reliefeihin ja veistoksiin eikä haettu laajempaa perspektiiviä taiteilijan kehityksen muotoikieleen. Varsinkin Birger Kaipiaisen tapauksessa eri aikakaudet, värit ja aihepiirit ovat nähtävissä todella tarkasti.

Toki Lars-Gunnarin tapauksessa tämä aikajanattomuus ei muodostane ihan niin suurta epäkohtaa kuin mitä se tekisi monella muulla taiteilijalla johtuen lähinnä taiteilijan oman tyylisuunnan sekä konkretismin löytymisestä urallaan jo niin varhain että tuotanto muistuttaa itseään useiden vuosikymmenien ajalta.

Kuitenkin kubisminkin oltua suomessa niin marginaalinen tyylisuuntaus olisin kaivannut hieman lisää Nubbenin varhaisen kubistisen aikakauden tuotoksia, koin ne muutamat näkemäni todella mielenkiintoisina.

Mukavana lisänä oli tuotettu kaksi pimiöhuonetta pitkine löhösohvineet joissa pyörivät videot taiteilijasta ateljeessaan työn touhussa, kuvakollaasi menneiltä vuosilta sekä Jazz musiikkia kuuntelupisteessä.
Näissä tiloissa sai ajan kulumaan hyvin ja mielenkiintoisissa merkeissä.
Olikin mukavaa että Jazz oli tuotu sen verran vahvasti esiin myös näyttelyssä. Olihan Norströmillä kuitenkin yli 14.000 Jazz LP levyä kattava kokoelma joka sittemmin lahjoitettiin Kansalliskirjastolle.
Jazz on ollutkin taiteilijalle kyltymätön inspiraation lähde, ja se heijastuu myös taiteelliseen ilmaisuun värisävyineen ja asetteluineen.

Esille pieniin pöytävitriineihin oli myös nokkelasti tuotu taiteilijan luonnoksia pieniin pahvikansiin ja papereille sekä hänen tekemiänsä kuvituksia eri tuotteisiin kuten mm. LP levyjen sekä kirjojen kansiin jne.

Kiitos pitänee antaa myös näyttelyn yhteydessä julkaistulle todella hienosti ja kattavasti toteutetulle paksulle yli 300 sivuiselle "Nubben" kirjalle joka on kuvitettu runsain värikuvin.
EMMAn näyttelyiden yhteydessä julkaistavat kirjat eivät olekaan ikinä tuottaneet pettymystä ja ainoat museot jotka tuottavat näyttelyjulkaisunsa yhtä huolella ja laadulla ovatkin olleet Ateneum sekä Didrichsenin museo.
Espoon modernin taiteen museon mukaan nyt julkaistu Lars-Gunnar Nordströmin onkin tähän asti laajin taiteilijasta tehty katsaus joten kirja tullaankin laskemaan "must have" julkaisujen pariin modernin taiteen ystävien keskuudessa.

Suosittelen ehdottomasti kaikille kaikesta modernimmasta ja nykyitateesta kiinnostuneille näyttelyn katsastamisen ennen sen sulkeutumista syyskuun 13 päivä.


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Johdanto Taideblogi Helsinkiin. Mistä tässä on kyse?

Ensimmäisessä blogikirjoituksessani haluaisin tuoda esille miksi näen tämän blogin tarpeelliseksi ja aiheelliseksi.
Helsingin alueella mihin iso-osa kultturillisesta toiminnasta keskittyy (toki jokapuolella suomea on paljon hyviä taidemuseoita ja näyttelyitä) on suuri määrä kulttuurin kuluttajia ja keräilijöitä. Kuitenkin hakusana "taideblogi" googlessa tuo sivukaupalla taiteilijoita jotka esittelevät vain omaa tuontoansa ei niinkään tarjontaa.

Ainoa jonka blogi käsittelee ajankohtaisia näyttelyitä käsittäen myös vanhemman taiteen on Otso Kantokorpi jonka blogin nimi on Alaston kriitikko.
Hän on vuosikymmeniä taidesceneä kolunnut kansan arvostama kivenkova kriitikko joka ei pelkää kertoa mielipiteitään.

Omassa blogissani näen kuitenkin suurimpana sisältöerona, että täällä tullaan käsittelemään ja keskustelemaan kaikesta myös taiteen ja huutokauppojen ympäriltä. Antiikkia, designia, arjen käyttödesignia, hopeaa, koruja, arkkitehtuuria, kulttuuritapahtumia, näyttelyitä jne...
Tosin sen verran umpimieliseksi pitänee tunnustautua että olen keskittynyt omissa mielenkiinnon kohteissani pääasiallisesti kotimaiseen tuotantoon. Oli aihepiiri sitten mikä tahansa.

Yhtenä keskeisimpänä keskustelun ja spekuloinnin aiheena tulee olemaan varmasti taiteilijoiden, ja teosten hinnat sekä niiden kehitys joka on tietysti oleellinen ja äärimmäisen mielenkiintoinen osa huutokauppoja ja kaikkien tuotteiden jälkimarkkinoita.
Kenen odotetaan nousevan, kenen laskevan. Kenen työt tai mitkä tuotteet arvostetaan liian alas ja mitkä liian korkealle.
Taidesijoittaminen josta Pauliina Laitinen-Littorin  on kirjankin kirjoittanut on täysin verrastettavissa osakesijoittamiseen joskin muutokset ja syklit ovat selvästi hitaampia.


Huutokaupat
Kanavia taiteen, antiikin, korujen, design huonekalujen, design lasin, militarian ja muun mielenkiintoisen ostamiseen on useita mutta edullisimmat ja mielenkiintoisimmat ovat tietysti huutokaupat.
Pääkaupunkiseudulla tunnetuimmat ja klassisimmat ovat tietysti Hagelstam sekä Bukowskis. Kuukausittaisia huutokauppoja järjestää tehtaankadun Hagelstam (Ex-Apollo Auctions) ja Helander.
Näiden lisäksi netin kautta voi seurata Bukowskis Markettia sekä Kehä3 ulkopuolelle mentäessä Galleria AnnMari sekä Huutokauppahuone Aleksi ovat silmällä pitämisen arvoisia huutokauppoja

Huutokauppojen ja niitä edeltävien näyttöjen rikkautta ei ole täysin ymmärretty keskiverto kulttuurinkuluttajien piirissä.
Perus huutokaupoissa joka kuukausi sekä laatuhuutokaupoissa muutamia kertoja vuodessa yleisö pääsee nauttimaan kattavaasta ja hyvätasoisesta taiteesta, antiikista ja designista.
Heillä on esillä "jatkuvasti vaihtuvat näyttelyt" jossa taulut ja esineet siirtyvät usein yksityiskodista toiseen tai museoon. Monessa tapauksessa kyseinen esine näkee julkisen päivänvalon kerran 50 tai 100 vuodessa.
Se päivänvalo on tuo kaksiviikkoa kestävä huutokaupan julkinen näyttö.
Vuosi toisensa perään Akseli Gallen-Gallelat, Albert Edelfeltit, Maria Wiikit, Ellen Thesleffit, Helene Schjerfbeckit tai Romanovien palatsin huonekalut ovat kaiken kansan ihmeteltävinä hetken aikaa kunnes ne katoavat taas huonestojen ja museoiden uumeniin.
Ja mikä parasta, kaikki tämä kultturellinen nautinto veloituksetta!
Silti tuntuu että kynnys huutokauppaan tai huutokaupan näyttöön menemiselle on kuluttajalle suuri.

Antiikki
Kotimaisesta antiikista ei tehtäne minkäänlaista blogia. Vuosittain laatuhuutokauppojemme kautta myydään satoja kohteita.
Osa näistä on kulttuurihistoriallisesti merkittäviä koruja tai muita esineitä. Ne eivät kuitenkaan saa lehdistä palstatilaa kuin aniharvoin ja mitään muuta kanavaa dialogien käymiseen ei tunnu olevan.
Hienon historian omaavia huonekaluja, arvokoruja, vanhaa kotimaista hopeaa, tinaa jne...

Taide
Kotimaista vanhempaa taidetta ei käsitellä oikein millään kanavalla jossa on mahdollisuus vuorovaikutteiseen dialogiin. On arvosteluja näyttelyistä tai kirjoitettuja kirjoja mutta se missä minä arvostelen näyttelyä ja sinä kommentoit omia havaintojasi perään ei ole juurikaan.
Usein myös taiteen ja taiteilijoiden käsittely keskittyy vain mediaseksikkäisiin nimiin joita jo yllä luettelelin huutokauppa osiossa.

Tarkoitus olisi myös käsitellä ja huomioida useiden hyvien mutta valtaväestöltä kovin vieraiksi jääneiden taiteilijoiden teoksia.
Antaakseni esimerkin ko. taiteilijoista mainittakoon nyt vaikka klassiselta puolelta nimiä kuten Fredrik Ahlstedt, Thorsten Waennerberg, Alarik Böök, Yrjö Ollila, Juho Kyyhkynen, Aarno Karimo, Adolf von Becker jne.
Kaikki huutokauppoja aktiivisesti seuraavat ja taide alalla vaikuttavat tuntevat nimet ja henkilöt nimien takana heti mutta muille nimet lyövät valtaosin tyhjää.
On vuosi toisensa jälkeen näyttelyitä tunnetuista nimistä mutta ylläolevien henkilöiden töitä löytyy lähinnä yhteis tai kokoelmanäyttelyista.


Uudemmasta modernista 1960-90 lukujen taiteesta löytyy paljon mielenkiintoisia taiteilijoita joista osa on poistunut keskuudestamme 1990 ja 2000 lukujen aikana. Heidän näyttelyitään tullaan todennäköisesti näkemään tulevina vuosina tihenevissä määrin. Muutamia mainitakseni mm. Alice Kaira, Juhana Blomstedt, Lars-Gunnar Nordström jne... ja elossa olevista mm Juhani Linnovaara, Antti Linnovaara, Paul Osipow, Matti Kujasalo, Miina Äkkijyrkkä jne.

Nykytaidetta tullaan käsittelemään sitä mukaan kun näyttelyitä ja uutisia ilmaantuu.
Graffiti taide tulee olemaan nouseva trendi 2010-luvulla ja sen tiimoilta tullaan varmasti näkemään nini näyttelyarvosteluja kuin artikkeleitakin. mm. EGS ja Trama ovat olleet hyvässä huudossa maailmalla ja tulevat saamaan enemmän ja enemmän julkisuutta ajan kanssa.
Valokuvataide on muun nykytaiteen ohella nousussa ja rupeaa pikku hiljaa löytämään tiensä huutokauppoihin ja näyttelyihin.

Design
Nyt laskusuhdanteen aikana edullisempi muotoilu on tiputtanut hintojaan markkinoilla johtuen keräilijöiden vähenemisestä.
Uniikit ja kalliimmat klassikkoesineet pitävät edelleen hintansa ja jatkavat nousuaan.
Oli kyse sitten design lasista, huonekaluista jne...
Valaisimet tosin tekevät poikkeuksen. Edullisempi 40-60 lukujen tuotanto Itsun ja Ornon kaltaisilta valmistajilta on hintojen nousultaan maltillisempaa mutta sitä kuitenkin on.
Kalliimpi Taidon (Taito) ja Ornon tuotanto jossa pääsääntöisesti suunnittelijoina Paavo Tynell, Mauri Almari ja Lisa Johansson-Pape ovat kiihdyttäneet nousuaan viimevuosina.
Pääsyy tähän on ulkomaisten design markkinoiden kasvanut kiinnostus em. suunnittelijoiden tuotantoa kohtaan jolloin ketjureaktion näkyy näin internet aikakaudella välittömästi myös suomessa.
Myös Aallon valaisimet ovat olleet noususuhteessa Tynelin ja Papen vanavedessä.

Keräily
Blogissa tullaan käsittelemään myös muita keräilyyn liittyviä esineitä.
Ne voivat olla lasia, posliinia, militariaa jne...
Arabian perus Pomona kipot ja Maisema lautaset ovat menettäneet suosiotaan muiden design esineiden ohella samasta edellämainitusta syystä.
Edelleen 100kpl tehdyn muumimukin hinta on jotain tuhatta euroa mutta perus aurinkopullosta ei enää saa sama rahaa kuin 5 vuotta sitten. Tosin näidenkin tuotteiden hinta tulee olemaan sidottu tulevaan noususuhdanteeseen.
Suurimpia muutoksia markkinoilla tulevat olemaan vanhemman ikäpolven keräilijöiden poistuminen joka tulee tuomaan markkinoille suurempia määriä vanhoja leluja, olympia tavaraa, militariaa, auto rekvisiittaa, hopea kokoelmia ja vastaavia joiden arvostus ja keräiltävyys on ollut suurempaa vanhemmalla ikäpolvella.

Kiinnostava tai kaunis esine kun löytyy tullaan sitä sivuamaan blogissa. Oli kyse sitten hopeisesta korusta tinatuopista, vanhasta sormuksesta, venäläisestä jalkaväenmiekasta, vanhasta posliinista tai design lasista.

Kommentoiminen blogissa on suotavaa.