Yhdellä kertaa saa kattavan ja laadukkaan annoksen kotimaista taidetta, sekä maailmanluokan nykytaidetta kiinalaisen ihmisoikeusaktivisti Ai Wei Wein muodossa.
Alakerrassa näytteillä olevia teoksia yhdistää Taidesalonki.
Gallerian perustaminen juonti juurensa Leonardin rakkaudesta taiteeseen ja gallerian perustaminen antoikin hänelle mahdollisuuden toimia taiteen ohella myös läheisessä suhteessa itse taiteilijoihin. Taiteilijoiden vaikutuspiiriin sekä taidepiireihin hän ajautui Cafe Brondissa joka oli sen ajan taiteilijoiden kantapaikka senaikaisen koulutoverinsa Ragnar Ekelundin kautta.
Hän rupesi myös itse lukemaan taidehistoriaa ja julkaisi vuosien varrella kirjoja useista taiteilijoista.
1925 parille syntyi poikalapsi joka sai nimekseen Ingjald Bäcksbacka.
Hänestä tuli myöhemmin Taidesalongin jatkaja.
Galleria toiminnan ohessa Bäckbackan perheelle itselleen karttui mittava taidekokoelma.
Leonard kun pääsi suoraan taiteilijoiden ateljeihin tekemään ensimmäisenä ostokset.
Tämä näkyykin nyt järjestetyssä näyttelyssä.
Tarjolla on monilta taiteilijoilta harvinaisien tyylisuuntauksien teoksia joita emme ole tottuneet näkemään.
Myös teosten taso monissa kohdin on huikaiseva.
Näkee selväsi että aikoinaan Leonardilla on ollut silmää hyvälle taiteelle ja Marraskuun ryhmäläisten kanssa on selvästi vietetty aikaa.
Tämän näkee niin Taidesalongin perustajan omasta taidemausta mutta myös Marraskuun ryhmäläisten teosten tasosta.
Ylempänä on Alvar Cavenin teos "Marraskuun ryhmäläisiä".
Caven ei ole ainoa joka on Marraskuun ryhmän kahvila kokoontumisia kuvannut mutta teos on eittämättä yksi parhaimpia tulkintoja ja valonkäyttö interiöörissä on mestarillista.
Teos suorastaan mykistää paikapäällä tutkittuna.
Ylempänä on yksi Tyko Sallisen Mirri teoksista.
Sallinen maalasi vaimonsa Helmi Vartiaisen useaan otteeseen ja hän näkikin vaimonsa sangen omalaatuisesti ja tulkinnanvaraisesti.
Sievän ja siron Helmen Sallinen kuvasi aina rehevänä porsas nenäisenä naisena. Sallisessa esiintyi myös paljon sovinistisia piirteitä.
Kaikille aiheesta kiinnostuneille suosittelen Inka-Maria Laitilan ja Tarja Strandenin 2002 julkaistua Tukaattityttö kirjaa joka kertoo Helmi Vartiaisesta vahvan aviomiehensä ja taiteilijapersoonan varjossa.
Henkilökohtaisesti (vaikka Sallinen todella etevä maalari olikin) olen jotenkin saanut tarpeekseni vuosien saatossa hänen depressionismin valloittamista expressiivisistä töistään ja ulkopuoliselle katsojalle oudolla tavalla vääristyneistä ihmis sekä maailman -kuvistaan. Mitä syvemmälle Sallisen expressionistiseen maailmaan mennään sitä tummemmaksi ja synkemmäksi Sallisen teokset käyvät. Sallisen värien käyttö muuttui selvästi tummempaan suuntaan 1915-16 vuosien tienoilla.
Hienosti maalattu työ joka edustaa omaa tyylisuuntaansa puhtaimmillaan.
Vasemmalla on puolestaa todella poikkeuksellinen Ilmari Aalto.
Aallon työt on totuttu näkemään perinteisinä hänelle omintakeisella tyylillä maalattuina maisema ja luonto näkyminä.
Siksi halusinkin poimia tämä oikein raikkaan ja hienon kubistisen työ jollaista en ole Aallolta ennen nähnyt mutta tiedän niitä olevan.
Kuten jo aiemmassa Espoon Modernin Taiteen Museon L-G Nordströmin näyttely-artikkelin yhteydessä kaipailin taiteilijoiden varhaisteoksia. Tässä Aallon tapauksessa kuten myös Nordstörminkin on mielenkiintoista nähdä miten tyylisuunta kokeilujen ja luomiskausien kautta taiteilija on päätynyt siihen tyyliin minkä sitten koki parhaiten omakseen. Molemmat nimittäin uransa alkuvaiheessa ovat maalanneet satunnaisia kubistia töitä mutta ajautuneet vuosien saatossa täysin erilaisiin tyylisuuntiin.
Unto Pusa kuuluu taiteilijoihin jotka tulivat Taidesalongin kuvaan hieman myöhemmällä ajalla.
Kaikki kolme Pusan esillä ollutta teosta olivat kaikki ihailtavaa katsottavaa ja Pusan kohdalla seinä pysäyttikin bloggaajan hetkeksi ihailemaan töitä ja esillelaittoa.
On Leonardilla ollut ainakin silmää teoksille kun työt on taiteilijalta hankittu.
Leonardin ja hänen vaimonsa tahto oli että heidän keräämänsä teoskokoelma olisi kaikkien nähtävillä. Kokoelmasta valtaosa lahjoitettiinkin Helsingin Kaupungille 1976.
Ensimmäisen sukupolven aikana teoksia kokoelmaan karttuikin mm. Ragnar Ekelundilta (Leonardin opiskelutoveri), Mikko Oinoselta, Alvar Cavenilta, Marcus Collinilta jne..
Ingjaldin aikana kokoelmassa panostettiin mm. Per Steniuksen, Anitra Lucanderin, Rafael Wardin sekä Tapani Raittilan töihin.
Nykyisin Taidesalonkia hoitaa kolmannessa polvessa Ingjaldin tytär Christina Bäckbacka joka on panostanut mm. Viggo Wallensköldiin sekä Tiina Laitanen.
Myös henkilökohtaisesti uskon Wallensköldin arvon positiiviseen kehitykseen tulevaisuudessa. Taiteilijan tyyli on omintakeinen ja muistettava kuvatessaan yksinäisiä ja rampoja henkilöhahmoja kaikkine ihmisen inhimillisine rujouksineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti