Helsingin alueella mihin iso-osa kultturillisesta toiminnasta keskittyy (toki jokapuolella suomea on paljon hyviä taidemuseoita ja näyttelyitä) on suuri määrä kulttuurin kuluttajia ja keräilijöitä. Kuitenkin hakusana "taideblogi" googlessa tuo sivukaupalla taiteilijoita jotka esittelevät vain omaa tuontoansa ei niinkään tarjontaa.
Ainoa jonka blogi käsittelee ajankohtaisia näyttelyitä käsittäen myös vanhemman taiteen on Otso Kantokorpi jonka blogin nimi on Alaston kriitikko.
Hän on vuosikymmeniä taidesceneä kolunnut kansan arvostama kivenkova kriitikko joka ei pelkää kertoa mielipiteitään.
Omassa blogissani näen kuitenkin suurimpana sisältöerona, että täällä tullaan käsittelemään ja keskustelemaan kaikesta myös taiteen ja huutokauppojen ympäriltä. Antiikkia, designia, arjen käyttödesignia, hopeaa, koruja, arkkitehtuuria, kulttuuritapahtumia, näyttelyitä jne...
Tosin sen verran umpimieliseksi pitänee tunnustautua että olen keskittynyt omissa mielenkiinnon kohteissani pääasiallisesti kotimaiseen tuotantoon. Oli aihepiiri sitten mikä tahansa.
Yhtenä keskeisimpänä keskustelun ja spekuloinnin aiheena tulee olemaan varmasti taiteilijoiden, ja teosten hinnat sekä niiden kehitys joka on tietysti oleellinen ja äärimmäisen mielenkiintoinen osa huutokauppoja ja kaikkien tuotteiden jälkimarkkinoita.
Kenen odotetaan nousevan, kenen laskevan. Kenen työt tai mitkä tuotteet arvostetaan liian alas ja mitkä liian korkealle.
Taidesijoittaminen josta Pauliina Laitinen-Littorin on kirjankin kirjoittanut on täysin verrastettavissa osakesijoittamiseen joskin muutokset ja syklit ovat selvästi hitaampia.
Huutokaupat
Kanavia taiteen, antiikin, korujen, design huonekalujen, design lasin, militarian ja muun mielenkiintoisen ostamiseen on useita mutta edullisimmat ja mielenkiintoisimmat ovat tietysti huutokaupat.
Pääkaupunkiseudulla tunnetuimmat ja klassisimmat ovat tietysti Hagelstam sekä Bukowskis. Kuukausittaisia huutokauppoja järjestää tehtaankadun Hagelstam (Ex-Apollo Auctions) ja Helander.
Näiden lisäksi netin kautta voi seurata Bukowskis Markettia sekä Kehä3 ulkopuolelle mentäessä Galleria AnnMari sekä Huutokauppahuone Aleksi ovat silmällä pitämisen arvoisia huutokauppoja
Huutokauppojen ja niitä edeltävien näyttöjen rikkautta ei ole täysin ymmärretty keskiverto kulttuurinkuluttajien piirissä.
Perus huutokaupoissa joka kuukausi sekä laatuhuutokaupoissa muutamia kertoja vuodessa yleisö pääsee nauttimaan kattavaasta ja hyvätasoisesta taiteesta, antiikista ja designista.
Heillä on esillä "jatkuvasti vaihtuvat näyttelyt" jossa taulut ja esineet siirtyvät usein yksityiskodista toiseen tai museoon. Monessa tapauksessa kyseinen esine näkee julkisen päivänvalon kerran 50 tai 100 vuodessa.
Se päivänvalo on tuo kaksiviikkoa kestävä huutokaupan julkinen näyttö.
Vuosi toisensa perään Akseli Gallen-Gallelat, Albert Edelfeltit, Maria Wiikit, Ellen Thesleffit, Helene Schjerfbeckit tai Romanovien palatsin huonekalut ovat kaiken kansan ihmeteltävinä hetken aikaa kunnes ne katoavat taas huonestojen ja museoiden uumeniin.
Ja mikä parasta, kaikki tämä kultturellinen nautinto veloituksetta!
Silti tuntuu että kynnys huutokauppaan tai huutokaupan näyttöön menemiselle on kuluttajalle suuri.
Antiikki
Kotimaisesta antiikista ei tehtäne minkäänlaista blogia. Vuosittain laatuhuutokauppojemme kautta myydään satoja kohteita.
Osa näistä on kulttuurihistoriallisesti merkittäviä koruja tai muita esineitä. Ne eivät kuitenkaan saa lehdistä palstatilaa kuin aniharvoin ja mitään muuta kanavaa dialogien käymiseen ei tunnu olevan.
Hienon historian omaavia huonekaluja, arvokoruja, vanhaa kotimaista hopeaa, tinaa jne...
Taide
Kotimaista vanhempaa taidetta ei käsitellä oikein millään kanavalla jossa on mahdollisuus vuorovaikutteiseen dialogiin. On arvosteluja näyttelyistä tai kirjoitettuja kirjoja mutta se missä minä arvostelen näyttelyä ja sinä kommentoit omia havaintojasi perään ei ole juurikaan.
Usein myös taiteen ja taiteilijoiden käsittely keskittyy vain mediaseksikkäisiin nimiin joita jo yllä luettelelin huutokauppa osiossa.
Tarkoitus olisi myös käsitellä ja huomioida useiden hyvien mutta valtaväestöltä kovin vieraiksi jääneiden taiteilijoiden teoksia.
Antaakseni esimerkin ko. taiteilijoista mainittakoon nyt vaikka klassiselta puolelta nimiä kuten Fredrik Ahlstedt, Thorsten Waennerberg, Alarik Böök, Yrjö Ollila, Juho Kyyhkynen, Aarno Karimo, Adolf von Becker jne.
Kaikki huutokauppoja aktiivisesti seuraavat ja taide alalla vaikuttavat tuntevat nimet ja henkilöt nimien takana heti mutta muille nimet lyövät valtaosin tyhjää.
On vuosi toisensa jälkeen näyttelyitä tunnetuista nimistä mutta ylläolevien henkilöiden töitä löytyy lähinnä yhteis tai kokoelmanäyttelyista.
Uudemmasta modernista 1960-90 lukujen taiteesta löytyy paljon mielenkiintoisia taiteilijoita joista osa on poistunut keskuudestamme 1990 ja 2000 lukujen aikana. Heidän näyttelyitään tullaan todennäköisesti näkemään tulevina vuosina tihenevissä määrin. Muutamia mainitakseni mm. Alice Kaira, Juhana Blomstedt, Lars-Gunnar Nordström jne... ja elossa olevista mm Juhani Linnovaara, Antti Linnovaara, Paul Osipow, Matti Kujasalo, Miina Äkkijyrkkä jne.
Nykytaidetta tullaan käsittelemään sitä mukaan kun näyttelyitä ja uutisia ilmaantuu.
Graffiti taide tulee olemaan nouseva trendi 2010-luvulla ja sen tiimoilta tullaan varmasti näkemään nini näyttelyarvosteluja kuin artikkeleitakin. mm. EGS ja Trama ovat olleet hyvässä huudossa maailmalla ja tulevat saamaan enemmän ja enemmän julkisuutta ajan kanssa.
Valokuvataide on muun nykytaiteen ohella nousussa ja rupeaa pikku hiljaa löytämään tiensä huutokauppoihin ja näyttelyihin.
Design
Nyt laskusuhdanteen aikana edullisempi muotoilu on tiputtanut hintojaan markkinoilla johtuen keräilijöiden vähenemisestä.
Uniikit ja kalliimmat klassikkoesineet pitävät edelleen hintansa ja jatkavat nousuaan.
Oli kyse sitten design lasista, huonekaluista jne...
Valaisimet tosin tekevät poikkeuksen. Edullisempi 40-60 lukujen tuotanto Itsun ja Ornon kaltaisilta valmistajilta on hintojen nousultaan maltillisempaa mutta sitä kuitenkin on.
Kalliimpi Taidon (Taito) ja Ornon tuotanto jossa pääsääntöisesti suunnittelijoina Paavo Tynell, Mauri Almari ja Lisa Johansson-Pape ovat kiihdyttäneet nousuaan viimevuosina.
Pääsyy tähän on ulkomaisten design markkinoiden kasvanut kiinnostus em. suunnittelijoiden tuotantoa kohtaan jolloin ketjureaktion näkyy näin internet aikakaudella välittömästi myös suomessa.
Myös Aallon valaisimet ovat olleet noususuhteessa Tynelin ja Papen vanavedessä.
Keräily
Blogissa tullaan käsittelemään myös muita keräilyyn liittyviä esineitä.
Ne voivat olla lasia, posliinia, militariaa jne...
Arabian perus Pomona kipot ja Maisema lautaset ovat menettäneet suosiotaan muiden design esineiden ohella samasta edellämainitusta syystä.
Edelleen 100kpl tehdyn muumimukin hinta on jotain tuhatta euroa mutta perus aurinkopullosta ei enää saa sama rahaa kuin 5 vuotta sitten. Tosin näidenkin tuotteiden hinta tulee olemaan sidottu tulevaan noususuhdanteeseen.
Suurimpia muutoksia markkinoilla tulevat olemaan vanhemman ikäpolven keräilijöiden poistuminen joka tulee tuomaan markkinoille suurempia määriä vanhoja leluja, olympia tavaraa, militariaa, auto rekvisiittaa, hopea kokoelmia ja vastaavia joiden arvostus ja keräiltävyys on ollut suurempaa vanhemmalla ikäpolvella.
Kiinnostava tai kaunis esine kun löytyy tullaan sitä sivuamaan blogissa. Oli kyse sitten hopeisesta korusta tinatuopista, vanhasta sormuksesta, venäläisestä jalkaväenmiekasta, vanhasta posliinista tai design lasista.
Kommentoiminen blogissa on suotavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti