Bukowskis Contemporary Art, Nykytaidetta 2016

Bukowskin F181 Contemporary Art nykytaiteen huutokauppa on oiva lisä klassisen ja design huutokaupan kentälle. Nyt jo muutaman kerran järjestetty huutokauppa herättää intoa puolesta ja vastaan.
Taiteilijalle se on todellinen koetinkivi. Aina sitä voi 3000euroa pyytää näyttelyssä ja mahdollisesti saadakin myydyksi mutta miten tuo 3000euron hankintahinta kestää jälkimarkkinoilla heti 3 tai vaikka 7 vuoden päästä onkin sitten kiperämpi kysymys.
Moni arvostettukin taiteilija jää kerta toisensa jälkeen myymättä kun joidenkin hinta nousee lähtöhinnasta lähes uushankintahinnan arvoon tai ylikin.
Kaikki galleristit Contemporarystä eivät välttämättä ole kovin innoissaan. Voihan heidän suojattinsa ja kova panostuksensa jonkun taiteilijan nimen nostattamiseen saada takapakkia huonoilla hintanoteerauksilla jälkimarkkinoilla. Voidaan myös ajatella että nykytaiteen huutokaupat vievät gallerioilta asiakkaita. Itse uskon tilan löytyvän molemmille. Huutokaupoissa ei voi valita mitä keneltäkin haluaa ostaa vaan on tyydyttävä siihen mitä tarjolle tulee. Gallerioilla on taas valikoimissaan huomattavasti laajempi skaala teoksia eri hinta ja kokoluokista.

Nykytaiteen yksi ongelma näin jälkimarkkinoiden kannalta on usein liian isot teoskoot.
Toki taiteilija tekee teoksesta juuri sen kokoisen kun luovuus antaa periksi, mutta tietyn pisteen jälkeen koko ei kompensoidu enää hintaan vaan vähentää sitä.
Vai onko omalla seinälläsi tilaa 2.5m korkealle ja 1.4metriä leveälle mustalle abstraktiiviselle öljyvärille?
Edes hieman kaupallisesti orientoitunut taiteilija voi joskus ohikiitävän hetken miettiä loppukäyttäjääkin.
Tässäkin huutokaupassa oli useita kivoja teoksia mutta paikalla nähtynä teoksen koko sitten iski katsojan takaisin todellisuuteen. Netissä kun kaikki näyttävät kutakuinkin saman kokoisilta.

Stefan Lindforsin New Yorkilaisista WC istuimista en edes tovin meditoimisen jälkeen löytänyt hyvää sanottavaa. Pauli Tapolan teokset sen sijaan olivat todella kivoja, mutta moneen yksityiskokoelmaan liian isoja.
Tosin nyt päivän vinkkinä: Käykää katsomassa Tapolan kotisivut.
www.paulitapola.com
Loistavia oivalluksia. CV:n katsominen sai hetkeksi räsyttelemään silmiä. Myös käsite "ASCII ART" tulee viimeistään nyt tutuksi kun katso etusivulle muodostuvaa miehen hahmoa.

Mutta sensijaan itse suuntaisin hankinnoissa katseeni:

Marjatta Tapiola on yksi parhaassa nosteessa olevista naistaiteilijoistamme.
Tällä teoksella oli kokoa mutta myös näköä. 9000euron lähtöhinta tulee varmasti täyttymään mutta meneekö minkäverran yli onkin sitten jo oma spekuaationsa.

Jiri Gellerin ankka ja pääkallo veistokset ovat hänen tavaramerkkinsä. Vaikka teokset näyttävät suht yksinkertaisilta niin niiden työstöön ja viimeistelyyn kuluu taiteilijalta tuhottomasti aikaa.
Geller on noussut ulkomailla huomattavasti kotimaisia markkinoita nopeammin. Toki hänet tiedetään ja tunnustetaan myös suomessa, mutta ulkomailla näyttelyt myydään usein loppuun jo ennen aukaisemista.
6000euron lähtöhinta on todella maltillinen ja Geller nyt vielä hankittuna voi olla oikeinkin fiksu ostos sijoituksellisessa mielessä. Nousu voi myös olla nopeaa koska markkinat ovat kansainväliset.

Jukka Rapon valokuva jäi viimehuutokaupassa myymättä. Sama "aava vesi ilman horisonttia ja keskellä seisoo laituri" valokuva jonka poimin viime Contemporary blogiin.
Rapon teoksissa on sitä jotain. Omaa juttuansa ja tunnistettavuuttansa vaikka teokset ovat usein vain onnistuneita still kuvia ilman syvempää sanomaa.
Se nouseeko Rapo legendaarikseksi valokuvaajaksi on oma lukunsa mutta hienoja ovat teokset ihan jo sisustukselliseltakin kantilta.

Tämä Nanna Susi ei näyttänyt kuvissa juuri miltään mutta paikanpäällä se sykähdytti. Koko oli juuri oikea ja öljyväreillä luotu kolmiulotteinen vaikutelma oli vakuuttava. Ehdottomasti paras Nanna nyt tarjolla olevista kolmesta teoksesta.

Markus Henttonen on aika vähän hehkutettu nimi suomessa siihen nähden mitä se on ulkomailla. Berliinissä asuva ja työskentelevä Turussa opiskellut valokuvaaja. Hän on tunnettu juuri nyt tarjolla olevan kaltaisista suurkaupungeissa otetuista yltiövalaistuista kohteista jotka nopealla silmäyksellä antavat hienon ja komean vaikutelman kuvatusta kohteesta, mutta kuvien tarkoitus onkin johdattaa ajatus noiden valaistujen kulissien taakse.

Sampsa Sarparantaa olen aiemminkin poiminut blogiin. Todellisuudessa nettikatalogin perusteella en huomioinut tätä teosta ollenkaan mutta paikanpäällä se pysäytti. Koko ja muoto oli todella hauska.
Ainakin poikkeuksellista jopa Sarparannalta. Teoksen hinta varmasti nousee siinä missä Sampsankin arvostus jatkaa nousuaan.