Embassy of EGS @ Didrichsen

 
Kullakin taitelijalla on se kulminaatiopisteensä jonka saavutettuaan ei mennä enää taaksepäin.
EGS näyttely Didrichsenin taidemuseossa on hänelle se piste.
Dirichsenillä ei ole aiemmin ollut urbaanin/graffiti taidegenren edustajaa enkä usko että ihan heti tulemme toistakaan näyttelyä saamaan. Didrichsen on profiloitunut nimensä vakiinnuttaneiden taiteilijoiden tasokkaaksi ja aina hyvin kuratoiduksi näyttelytilaksi.

Paljon heillä näyttelyitä nähneenä on pakko mainita että EGS ei tätä kunniaa ollut olankohautuksella ottanut vastaan vaan kyseessä on panostetuin ja harkituin kokonaisuus johon olen Didrichsenillä törmännyt. Mukana rakentamassa on ollut niin Didrichsenin omaa henkilökuntaa, kuin myös taitelija itse sekä EGS:n kasvoina tunnettu Make Your Mark galleriaa pitävä Umut Kiukas. 

EGS:n näyttelyhistoria ei vielä ole järin pitkä, mutta silti nyt avautunut kokonaisuus antaa todella hienon katsauksen siitä mistä on lähdetty ja mihin ollaan tultu.

Esillä on vanhoja valokuvia graffiteista eri maista ja aikakausilta. Tuohon aikaan ennen sähköposteja ja internetiä maalarit interreilasivat junilla maasta toiseen ja kirjoittelivat kirjeitä koska ollaan saapumassa ja missä nähdään. Näin luotiin kansainväliset kontaktit vanhan koulukunnan tyylillä. Nyt esillä on myös vanhaa kirjeenvaihtoa, paperiluonnoksia ja junalippuja katutaiteen ajoilta. Tästä tykkään itse koska graffititaide gallerioissa ja museoissa on niin uusi juttu, että perinteiseen taiteeseen tottuneelle on hyvä näyttää millainen polku on kuljettu siihen pisteeseen että teoksia riippuu näyttelyn seinillä.

Töitä on esillä kattavasti ja niitä löytyy niin vuosien takaa kuin ihan viimeisimmästäkin tuotannosta. Lineaarinen aikajana kulkee seinällä luontevasti, ja tyylin sekä aiheiden kehityksen pystyy näkemään.
Esillä on niin maalauksia kuin myös lasiveistoksia joita tietysti usein löytyy kolme kappaletta jotka edustavat kirjaimia E, G ja S.

Normaalisti Didrichsenin taidenäyttely rajoittuu tähän perinteiseen kaavaan. Kävelet ovesta sisään ja maksat lippusi. Kierrät näyttelyn. Ostat (tietysti!) näyttelykirjan museokaupasta ja lähdet pois.

EGS on taas tehnyt kokonaisuutta myös pihalle ja käyttänyt luovuuttaan laajalti. Huhupuheiden mukaan Didrichsenillä oltiin hieman "haavi auki" taitelijan kertoessa avajaisperformanssista. Bändi soittamassa EGS kielistä musiikkia mielenosoittajien ollessa katolla banderolleineen.
Tätä ei ole ennen tehty, mutta nyt tehtiin.

Jo talon kulmalla seinässä komeilee Embassy of EGS suurlähetystön plakaatti ottamassa vastaan arvovieraat. Katolla sisääntulon yläpuolella iso lasiteos. Takapihalla EGS minigolf rata jonne pääsee oikeasti puttaamaan jne.
Eli myös Didrichsenin laaja piha-alue on otettu näyttelykäyttöön sisätilojen lisäksi.

Kokonaisuutena näyttely virkistävän monipuolinen ja kattava. Se tuulettaa varmasti oikein hyvin Didrichsenin vakiokävijöiden ajatuksia urbaanista nykytaiteesta sekä tuo tämän taiteenalan askeleen lähemmäksi konservatiivisempaa taiteenharrastajaa.
Näyttely on ehdottomasti kokemisen arvoinen enkä jättäisi tätä väliin!

EGS:n kielellä soitettu esitys menossa

Vanhaa materiaalia vuosien takaa

EGS minigolfrata odottaa pelaajia

 

Taidemaalariliiton teosvälitys 2024

On taas perinteisen taidemaalariliiton teosvälityksen aika. Tämä on hyvä katsaus nykytaiteen tilaan kun näytille on saatu lähes kaikkien nimekkäiden nykytaiteilijoiden teoksia.

Tänä vuonna poikkeuksellisesti teoksia pystyi näkemään ja varaamaan jo etukäteen netistä. Osa töistä olikin myyty netin kautta. Itse olen sitä mieltä, että jos ostettava taiteilija ei ole todella tuttu maalaustyylien, materiaalien ja värienkäytön suhteen pitää teos aina nähdä livenä ensin ennen ostopäätöstä. Ei ole kerta eikä toinen, kun joku työ on näyttänyt hyvältä tietokoneen tai puhelimen näytöllä mutta onkin ollut aivan pannukakku omin silmin nähtynä kun taas vastaavasti joku työ ei kiinnitä huomiota ollenkaan nettiselailussa mutta pysäyttää täysin paikanpäällä. Siksi en vaivautunut edes katsomaan töitä etukäteen netistä vaan odotin paikanpäälle asti.

Tämä tulee myös muistaa alla olevan listan kanssa. Esimerkkeinä vaikka Nina Baskin tai Tommi Pasanen teokset eivät tässä kuvassa näytä kovin kummoiselta, mutta  paikanpäällä sykäyttivät ihan erilailla. Syvyyttä ja värien kontrastia ei voi oikein näytöltä nähdä.

Ehkä tänävuona olisin kaivannut enemmän sellaista modernia urbaania hetken vangitsevaa henkilökuvausta, jota esim Kaarlo Stauffer, Maaria Jokimies ja Topi Ruotsalainen kuvaavat aina oikein onnistuneesta.

Tässä tämän vuoden Taideblogi Helsingin TOP 15 poiminnat

 

 

Heli Kuparinen, Ryöppy (2018)

 

Alex Markwith, Strategy & Mortality (above and below)

 

Jyki Ala-Ruona, Precarious Soul (working class hero: a larp)

Petteri Cederberg, Urban serenity I

 

Senja Teriaho, Kuuntelijani tyyni ja tuomitsematon

 

 Ville Räty, Crane Work

 

 Tommi Pasanen, Lähde

 

 Susanna Iivanainen, Space

 

 Annu Kapulainen, Big Time - Waiting for the stars

 

 

Mira Hyvönen, Kasa

 

 Antti Raitala, Sanomalehden lukija

 

 Barbara Tenuta, Untitled

 

Anna-Liisa Kankaanmäki, Lähde

 Nina Bask, Lumo

 

Jenni Yppärilä, Mano

Bukowskis Finnish Modern Art F430

Huutokauppakentällä on ollut hetken hiljaista eikä mitään kovin sykähdyttävää ole tullut vastaan. Johtunee osittain hieman huonommista ajoista. 

Nyt Bukowskin modernissa on muutama esille nostamisen arvoinen työ.

 

Wäinö Aaltosen taidetta on harvakseltaan tarjolla. Varsinkaan laadukasta sellaista. Aaltonen on kuitenkin poikkeus sääntöön. Yleensä kuvaveistäjien tekemä kuvataide ei ole kovin suurissa hinnoissa, vaikka taiteilijalta nimeä löytyisikin. Myös kuvaveistäjien teokset ovat usein naivistisia. Aaltosen työt ovat haluttuja ja liikkuvat hyvillä hinnoilla. Tällä teoksella on provenienssi kunnossa ja näyttelyhistoriaakin löytyy. Työn lähtöhinta 4000-5000€ joka on mielestäni aavistuksen kovahko. Aihe todennäköisesti rajaa nuoremmat keräilijät pois laskuista.
 

Unto Pusa on ollut kuuma nimi jo tovin enkä usko, että hohto ihan heti katoaa. Teos on keskikokoinen, joka tekee siitä helpon sijoitettavan huoneistoon. Tämän kokoiselle löytyy aina paikka jostain. Lähtöhinta on todella maltillinen ja jos hinta ei siitä kohoa voi teos olla hyvä löytö!

Rafael Wardi hiljakkoin keskuudestamme poistuneena on nyt ollut pienessä nosteessa. Töihin on selkeästi tullut se 20% lisää hintaa viimeisen parin vuoden aikana. Omakuva on aina ikivihreä aihe. Tämän teoksen heikkous ja vahvuus on sen koko. Lähes 2 metriä korkeana se ei ole helppo sijoitettava yksityisasuntoihin mutta toisaalta lähes 2 metriä korkeana se on museotasoinen työ. Lähtöhinta on suhteellisen oikea 6000-8000€ mutta mikäli ylimääräistä on, ja hinta jää lähtöhinnasta selkeästi voi tässä olla oston paikka.

Håkan Brunberg ei ole vielä tehnyt läpimurtoa suurelle yleisölle, vaikka toki keräilijöiden piirissä taiteilijaa arvostetaan ja nimi on hyvä. Itse koen että tulee vielä aika, kun mm. Brunberg saa oman paikkansa parrasvaloissa jolloin hinnat nousevat. Naivistiset ja stereotypioilla sekä piilomerkityksillä leikittelevät työt ovat hauskoja ja pysäyttävät myös taiteesta tietämättömän hämmästelemään teoksia.