Kuinka paljon taideteoksen arvoon vaikuttaa tekotapa?

On mielenkiintoista nähdä, ja arvuutella miten teoksen tekotyyli vaikuttaa hintaan jälkimarkkinoilla.
Jos sama työ olisikin tehty öljyvärien sijaan akryylillä. Tai akryylin sijaan sekatekniikkana.
Jos olisikin käytetty pelkästään vesiväriä.
Entä paljonko teoksen arvo laskee, kun kyse on grafiikasta?
Paljonko arvonvaihteluita on grafiikan sisällä riippuen siitä miten vanha työ, tai millä vedostustavalla se on tehty.
Entä vaikuttaako sarjan vedoksen määrä tai yksittäisen teoksen numero arvoon?

Asiasta voisi kirjoittaa pidemmänkin esseen tai tutkielman, sen verran kiinnostava aihe on.
Toisalta aina työn aihe, ja värimaailma vaikuttavat myös haluttavuuteen joten vaikka nämä kaikki edellämainitut saataisiin rinnastettua samalle viivalle, niin vielä tulee muuttujaksi kysymys kuinka paljon hintaan vaikutti alentavasti epämuodikas vintage ruskea värimaailma, tai korottavasti ajaton deep blue sininen sävy.

Mieleeni tuli Lars-Gunnar Nordström joka teki suosituista öljyväreistään usein luonnoksia sekä grafiikka. Kun alkuperäinen öljyväri voi olla 1960-luvulta onkin uusimmat grafiikat 2000-luvulta ja grafiikoitakin on tehty eri tyylillä.

Aika harvalta taiteilijalta löydetään samasta työstä eri tyyyleillä tehtyjä toisintoja. Toki joku Juhani Palmu on voinut teetättää yhdestä öljyvärityöstä 200 vedosta, mutta hän ei taas ole tehnyt variaatioita pastelliliiduilla, vesiväreillä tai eri painotekniikoilla.

Tässä esimerkkejä teoksesta Lars-Gunnar Nordströmin teoksesta Agressio I joka on yleisesti ottaen miellyttävä teos muotojen, ja värimaailman osalta ja jota taiteilija toisinti eri tekniikoihin.

 

Ensimmäinen versio on alkuperäinen öljyväri jota Hagelstam on kaupannut 50.000euron lähtöhintaan vuonna 2019. 100x145cm. 

Seuraavana on guassi tekniikalla tehty variaatio. Guassi tekniikkana siis on vesiväripohjainen mutta peittävämpi kuin tavallinen vesiväri.

Teos on selkeästi öljyvärityötä pienempi (27x20) joka tietysti on myös omiaan vaikuttamaan hintaan. Tämä työ on myyty Hagelstamilla 2017 vuonna 3000 euron hintaan.

Sitten viimeisenä esimerkkinä on serigrafia. Serigrafia on silkkipaino tekniikka mutta ymmärrettävästi sana paino kalskahtaa teolliselta sarjatuotannolta niin syystä tai toisesta taide-ala on keksinyt sille myyvemmän serigrafia nimen.

Tämän teoksen tyyli nyt edustaa sitä yleisintä Nordströmiä jota on myynnissä joka toisessa huutokaupassa, tori.fi:ssä ja muissa portaaleissa.

Kyseinen työ on myyty Hagelstamilla samassa huutokaupassa kun yllä oleva guassi teos joten hinnat ovat oikeinkin vertailukykyisiä aikakontrekstiin katsoen. Teoksen myyntihinta on ollut 260euroa ja koko 36x24cm.

Agressio I teoksesta on tehty serigrafiana EA /10 eli taiteilijavedossarja jota on tehty 10kpl sekä normaali vedossarja myyntiin joita on tehty /90 kappaletta.

Ettei asia kuitenkaan olisi näin helppo niin taiteilija on tehnyt Agressio teoksesta myös varhaisen sarjan litografioita joskus alkuperäisen öljyvärin valmistumisen jälkeen.

Olen muutaman kerran nähnyt tämän sarjan teoksen myynnissä, ja se toisella kerralla meni ihan serigrafian hinnalla kaupaksi osittain varmasti myös siksi että teos oli epähuomiossa listattu serigrafiaksi. Tässä litografia versiossa (jota on tehty vain /10 kappaleen sarja) näkee selkeästi omin silmin pinnalta miten värit ovat menneet toistensa päälle, sekä jostain kohdin hieman levinneet sekä tasottuneet epätasaisesti. Litofgrafia versiossa taas näkee käsityön jäljen ja käsin vedostamisen. Tosin voi olla että joku arvostaa nimenomaan serigrafian tuomaa puhtautta ja tasaista painojälkeä.

Harmaalla värialueella näkee miten väri on imeytynyt paperin huokosiin.

Katsoessa harmaata värialuetta, sinisen ja harmaan rajaa sekä ylhäällä sinisen ja musta rajaa näkee miten värit ovat sekoittuneet.

 

Oma näkemykseni perustuen kokemukseeni on seuraava.

Öljyvärin ja akryylin hinnalla ei käytännössä ole eroa. Maalaustapa on enemmänkin taiteilija kohtaista kuka milläkin tykännyt maalata. Kyseessä on kuitenkin uniikki teos.

Vesivärien / guassien arvostus on usein noin puolet, tai yli vähemmän kuin öljyvärityön. Tässä toki taiteilijan nimi merkitsee paljon. Öljyväreistä tunnetun taiteilijan vesiväri on selkeästi edullisempi, mutta jos taitelija on taas tunnettu nimenomaan vesiväritöistään on hyvin mahdollista että vesi ja öljyvärityöt ovat lähes saman hintaisia varsinkin edullisemmilla taiteilijoilla. Kalliimmissa taitelijoissa kuten esim nyt Nordström ylempänä ero kasvaa vielä selkeästi suuremmaksi joskin vesivärit, ja guassit ovat lähes järjestään öljyjä pienempiä kooltaan, ja tunnetusti koollahan on väliä!

Grafiikka on taas selkeästi öljy, ja vesivärejä edullisempia kuten niiden kuuluukin olla. Samanlaisia töitä on useampia, ja graffiikaa on usein monissa tapauksissa tehty enemmänkin lisätienestien takia. Halpaa ja nopeaa hyvällä voitolla. Näin voidaan myös tarjota taidetta tavallisille taiteen harrastajille joiden kukkaro ei veny 5.000euron tai 10.000euron hankintoihin.

 

Mutta se mikä yhtälössä ei aina mene järjen mukaan on se että todella pieni vedosmäärä ei usein näytä vaikuttavan hintaan. Lähes samanlaisia hintoja saa /10 tehdystä sarjasta kuin /100 tehdystä sarjasta.
Olenpa jopa myynyt itse Greta Schalinin 1/1 numeroidu etsauksen ihan grafikan hinnalla, muutamilla sadoilla euroilla aikana milloin Schalinin öljyvärit olivat vielä hyvissä 1500-2500€ hinnoissa. Kuitenkin 1/1 numeroituna kyseessä on uniikki työ ellei teoksesta ei ole tehty jälkivedossarjoja tai taiteilijavedoksia.

Toinen epäjohdonmukaisuus on tässä ylläkin olevassa Nordströmin työssä josta on esillä litografia/serigrafia versiot.
Uusissa 1990 / 2000-luvulla vedostetuista serigrafioista maksetaan vielä toistaiseksi samaa hintaa kuin vaikka 70-luvulla tehdyistä litografioista.
Erona tietysti se että uusi serigrafia on tullut painokoneesta ulos muutamassa minuutissa nappia painamalla, ja vedosmäärä on usein /70 tai jopa /150 kun taas vanhan litografia teoksen värisävyt on käsin levitetty ja käsityön näkee selvästi. Teosmäärä on usein pieni. Jotain /5-/20 luokkaa.

Mutta ehkä aika korjaa tämänkin asian.