Hagelstam aloittaa vuoden kuukausihuutokaupalla. Tarjolla ei varsinaisesti ole mitään tajunnanräjäyttävää mutta joukosta löytyy muutama ehdottomasti vinkkaamisen arvoinen yksilö.
Hopeaa näyttää tulevan markkinoille vuosi vuodelta enemmän.
Toki todella hyvä hopea ja vanha kotimainen hopea tekee kauppansa vastaisuudessakin mutta esim 15-10 vuotta sitten ei markkinoilla ollut käytännössä yhtään 1600-luvun ja ääriharvoin 1700-luvun kotimaista hopeaa. Nyt sitä näkee huomattavasti enemmän ja se vaikuttaa myös hintoihin.
Hopea valitettavasti kuuluu hieman samaan kastiin kaikkien postimerkkien, kirjeiden, junaratojen ja lelujen kanssa. Suuret ikäpolvet ovat aikanaan keräilleet niitä, mutta tulevien sukupolvien osalta keräilijät näillä saroilla ovat vähenemään päin.
Toisaalta sitten nuoremman sukupolven omat "jutut" tuovat ihan uusia keräilykohteita markkinoille. Avaamattomat lelut ovat olleet sellaisia jo jonkin aikaa mutta myös pienet gameboy ja donkey kong käsipelikonsolit sekä isommat vanhat pelikonsolit ja niille aikoinaan harvinaisemmiksi jääneet pelit voivat nousta todella koviinkin hintoihin.
Risto Vilhusen pop-art kokeilut vuodelta 2014 ovat myös mielenkiintoisia mutta en tiedä sitten arvon noususta. Vilhunen kun tunnetaan toki monipuolisena taiteilijana mutta että sarjakuvat?
Tässä muutama klassinen ja moderni poiminta tästä huutokaupasta:
48. Tuomas Mäntyseltä tarjolla on kaksi naivistista oikein kivaa teosta. Tulee hieman Alice Kaira mieleen. Voi olla että Mäntynen odottaa löytymistään vielä. Nyt ei ainakaan hinta vielä päätä huimaa kun lähtöhintakaan ei varmaan tule ylittymään.
422. Timo Ruokolaisen veistokset ovat mitä mainiompia. Ruokolainen on verrattain huokea teosten tasoon ja omaperäisyyteen nähden. Hänen veistoksiaan on ollut aiemmin niin Bukowskin kuin Hagelstaminkin moderneissa joten ihan "kuukausihuutiskauraa" ei taiteilija ole.
Hän luo taidetta jätemetallista. Suosittelen hamstraamaan Ruokolaista jos tyyli puhuttelee ja sitä jostain löytää ostettavaksi. Ei uskon että hinta pysyy näin alhaalla ikuisesti.
2002. Naisten ns. korukellojen kulta-aika oli juuri 1960 luvulla kun kellojen valmistuksessa haettiin rajoja, keksittiin uutta ja reviteltiin pitkin 60 ja 70 lukuja. Ruvetiin tuomaan uusia mallistoja eri käyttötarkoituksiin. Kello ei ollut enää pelkkä ajannäyttäjä. Oli sukelluskelloa, lentäjäkelloa, korukelloa jne.. Toki esim lentäjien kelloja oli ollut jo pidemmän aikaa mutta nyt mallistoja lanseerattiin peruskuluttajillekin ihan esteettisyys periaatteella. Kaikilla mittareilla ja viisareilla ei tarvinnut olla aktuaalista tarkoitusta loppukäyttäjän tarpeisiin.
Korukelloja toteuttivat aluksi pääasiassa vain tunnetummat ja laadukkaammat valmistajat. Tämä johtuu siitä että korukellojen materiaali oli usein valko tai keltakulta. Koneisto pieni joten sitä ei voinut ottaa vain muista mallisarjoista ja laittaa erilaisia kuoria vaan siihen piti kehitellä kokonaan uusi pieni koneisto.
Tähän saumaan taas ei halvemmat merkit lähteneet. Eihän kukaan nykyäänkään haluaisi maksaa 18mm halkaisijalla olevasta valkokultaisesta Leijonasta varustettuna 30 briljanttihiontaisella timantilla 18.000euroa. Silloin päädytään johonkin korkeamman profiilin manufactureen.
Naisten korukellot ovat tooooodella edullisia juuri nyt. Varsinkin huomioiden että mekaaniset kellot elävät nyt taas uutta aikakauttaan ja ovat suosituimpia kuin vuosikymmeniin.
Kyseinen Omega olisi oiva lahja Rouvalle tai Neidille jolla on käytössä rannekello. Harva nainen kuitenkaan omistaa kovin montaa kelloa ja varsinkaan eri kelloja eri tarpeisiin.
(Kelloharrastus nyt vain tuntuu olevan enemmän miesten juttu vaikka naisia harrastajapiireissä mukana toki näkee.)
Tämä Omega voi olla seuraavat 50 vuotta aina pöytälaatikossa odottamassa seuraavia juhlahetkiä. Sen verran ajaton ja klassinen malli sekä arvostettu valmistaja on kyseessä.
Kello kelpaa imagonsa puolesta niin ravintola illalliselle rakkaan kanssa kuin vaikka ihan linnanjuhliin.
81. Esko Sihtolalta on tarjolla useampikin öljyväri. Tämä Hangossa vaikuttava ja paljon meriaiheisia töitä tekevä taiteilija on jäänyt valitettavaan paitsioon töiden tasoon nähden.
Useammin markkinoilla liikkuu grafiikkaa, ei niinkään öljyjä. Poimitusta öljystä poikkeuksellisen vielä tekee Helsinki aihe. Tosi kiva työ ja aivan naurettavaan hintaan!
215. Johan Knutsonin työt ovat viimevuosina tulleet alas muiden klassisten taiteilijoiden ohella (toki poislukien ne eräät). Tämä kahden teoksen kokonaisuus on niin kertakaikkisen hieno ja ihastuttava etten voinut vastustaa kiusausta poimia niitä mukaan. Alkuperäiset todella loisteliaat ja näyttävät kehykset yhdistettynä valokuvamaisiin klassisen maalaustaiteen kyllästämiin teoksiin ovat vain niin komeat ja rehvakkaat. Voin vain kuvitella minkä arvoisena teokset ovat joskus vuosikymmeniä sitten parhaimmillaan käyneet. Nyt teosten hinta tulee olemaan samanverran kuin kuusi tankillista polttoainetta tai vaikka yksi neljäsosa Sam Vannin vedoksen arvosta.
216. Nathalie Martinaun työn poimiminen sivuaa myös aiemmin käsiteltyä Knutson aihetta. Vielä parikymmentä vuotta sitten Martinaun siskoksien teoksia ei ollut tarjolla käytännössä ikinä ja jos oli niin tarjonta oli sieltä surkeimmasta päästä.
Nyt myytävä työ on niin tyylipuhdasta kuvataiteen koulun opetusmateriaalia että vaikea kuvitella neidin maalanneen teosta ihan omaalotteisesti.
Olen aiemminkin poiminut blogiini symboliikkaa sisältäviä töitä. Niitä on mielenkiintoista tutkia. Mitä taiteilija on miettinyt ja mitä hän viestii kullakin esineellä. Kello, Kärpänen jne.. Kaikki viittaavat kuolemaan. Kirjoissa raamattu jne..
Todella loistava ja näyttävä teos jossa tutkittavaa riittää pitkäksi aikaa.
