Pure Modern @ Hagelstam T119

Hagelstamin vuoden 2018 päättävä moderni huutokauppa T119 on tasokas kuten odottaa saattaa.
Mitään ihan historiallista ei toki joukossa ole mutta tasaisesti hyvälaatuista kuvataidetta ja taidelasia kyllä löytyy joka makuun.
Poimittavia 50.000euron arvoisia teoksia olisi toki kiva jakaa kanssanne mutta ehkä keskityn enemmän niihin "löytöihin" joita kannattaa seurata ja joissa voi olla sitä paljon hekumoitua "näkymää".
Valaisimissa kannattaa kiinnittää huomiota niihin jotka ovat "entisöity" ja nähdä ne ennen ostopäätöstä. Jälkikäteen puleerattu on kuitenkin aina jälkikäteen puleerattu.

622. Tove Janssonin interiööri kuvaelma on livenä vielä valokuvia parempi. Hieman jopa Sigrid Schauman maisesti käsitellyt värit antavat kivan impressionistisen fiiliksen. Osa Janssonin ei muumi aiheisista töistä on vähän niin ja näin, mutta tämän kelpuuttaisin omaankin kokoelmaan oikein mielelläni.

703. Rut Brykin poikkeuksellisen kiva puupiirros/sekatekniikka työ. Jos en väärin muista kyseistä teosta yritettiin vuoden ajan myydä tori.fi nettipalvelussa vajaan tuhannen euron hinaan.
Provinienssiksi taidettiin mainita taitellut sukulainen joka oli saanut teoksen suoraan Brykiltä itseltään. Voi tosin olla että kyseessä on ihan vastaava teos kuin torilla kaupan ollut mutta aika epätodennököistä. Kuvissa tämä ei puhuttele mutta yhdistettynä tuohon luonnonpuukehykseen teos vangitsee katsojansa loistavasti.

710. Kuten tiedetään Mether-Borgström on ollut modernin aikakauden kuumin nimi jo usean vuoden ajan mutta nimenomaan modernissa taiteessa. Muut interiöörit tai asetelmat mitä aika-ajoin taiteilijalta näkee eivät ole kummoisessakaan arvostuksessa koska hän on nimenomaan löytänyt sen juttunsa vasta modernista taiteesta.
Omakuvat ovatkin aina poikkeuksia kunkin taiteilijan tuotantoon katsottaessa. En osaa sanoa paljonko taiteilijan omakuvia on tiedossa, mutta en muista nähneeni ainuttakaan joten oletan ettei niitä nyt ihan älyttömästi ole.
Omakuville on aina oma paikkansa taidenäyttelyissä. Uskoisin että kiinnostuneimmat ostajat ovat nimenomaan museot koska millainen olisi koko uran kattava näyttely kenestä vain taiteilijasta ilman yhtä tai kahta omakuvaa. Tämä voi olla hyväkin löytö hieman pidemmällä aikajänteellä.

236. Michael Schilkinin leijonanpentu teos on todella kiva ja suloinen. Ulkonäöllä ja puhuttelevuudellahan näitä figuureitakin aina ostetaan. Välillä Schilkinin osa eläinaiheista on aika kamalia eikä kukaan halua mustaa rumaa kamelia olohuoneeseen ellei hän nyt ole täysin kuvanveistäjän pauloissa. Mutta tällainen puhutteleva leijonanpentu pitää kyllä arvonsa niin kauan kun Schilkinkin pitää pintansa näillä markinoilla enkä näe, että hän mihinkään tästä keraamisten figuurien piikkipaikalta olisi kovin pian hävimässä.

Halgestamin Joulukuun kuukausihuutokauppa

Hagelstamin kuukausihuutis jäänee hieman kaksipäivää myöhemmin pidettävän Modenin varjoon, mutta kyllä täälläkin pari edullisempaa seuraamisen arvoista kohdetta löytyy.
Pidemmittä pulinoita pidä silmällä näitä kohteita ensiviikolla:

65. Antti Vuoren naivistiset työt ovat todella halpoja tällä hetkellä. Ovat olleet jo vuosia.
Töissä on ihan oma fiiliksensä ja ne sopivat hyvin hieman värikkäämppin ja elävämpiin tiloihin mukaanlukien myös lastenhuoneet. Hinnat liikkuvat vain jossain sadoissa nyt joten Vuorelle on vahva ostosuositus. Teoksissa on monia ulottuvuuksia ja mitä enemmän niitä ihmettelee sitä enemmän ne aukeavat. Yleensä myös kehystykset ovat hauskoja sekä kekseliäitä ja näin eroavat perus rimakehyksistä edukseen.

106. Nyt pitää kehua että on yksi parhaista Tuulikki Pietilän grafiikoista pitkään aikaan. Varmasti Top 3 grafiikka rouvalta mihin olen ikinä törmännyt. Värikäs mutta rauhallinen. Sopii loistvasti myös nykyaikaiseen minimalistiseen sisustukseen.

2820. Laila Zinkin Kupittaan Savella tekemä koristereliefi. Zinkin vastaavista töistä on messuilla huudeltu 350-500euronkin hintoja, ja tämä teos oli hyvässä kunnossa eikä krakeloitumista näkynyt. Tilaisuus saada sopivasti. Uskon että Zinkin arvostus vielä korostuu myöhemmin muutaman muun hieman Brykin ja Kaipiaisen varjoon jääneen taiteilijan ohella.

Helander A72, Oodi Perttu Häkkiselle

Helanderin A72 huutokauppa tarjoaa perinteisen taiteen, keramiikan sekä designin lisäksi kunnianosoituksen hiljattain onnettomuudessa menehtyneelle muusikko, toimittaja Perttu Häkkiselle joka teki paljon ja monialaisesti töitä kulttuurin parissa. Radio-ohjelmia, näyttelyarvosteluja, kolumneja jne.
Huutokauppaan on tullut myyntiin 26 nykytaiteilijoilta lahjoituksena saatua teosta. Taiteilijat itse olivat kaikki Häkkisen ystäviä.

Alunperin muistonäyttely järjestettiin Make Your Mark Galleriassa 22-23.9.2018 Suvilahdessa joka tunnetaan paljon urbaaneihin taiteilijoihin keskittyvänä galleriana.
Ajatuksen masinoivat Häkkisen ystävät toimittaja, ja työpari Panu Hietaneva sekä kuvanveistäjä Harri Kivi. Make Your Markin pitäjä sekä Häkkisen ystävä Herra Kiukas antoi mielellään gallerian hyvään tarkoitukseen.
Teokset jotka eivät kahden päivän aikana löytäneet kotia Suvilahdessa päätyivät Harri Kiven masinoimana Helanderin huutokauppaan.
Myös huutokaupan kuten taiteilijoiden ja galleriankin osalta teosten tuotto menee lyhentämättömänä Häkkisen perheelle.
Häkkinen oli menehtyessään 37-vuotias ja häntä jäivät kaipaamaan vaimo sekä kaksi lasta.
Eli nyt huutamaan kun menevät hyvään tarkoitukseen.

Ettei blogi jeesustelu menisi vain "Tehkää niin kuin minä sanon älkääkä niin kuin minä teen" linjalle, niin allekirjoittanut huutaa useampaakin muistonäyttelyn teosta kun Suvilahti jäi väliin muiden kiireiden takia.

4. Vanhat 1900 luvun alun valokuvat Helsingistä ovat loistavia ja pysäyttäviä ajankuvia. Helsinki kun rakentui kovasti juuri noihin aikoihin niin valokuvan luulisi sopivan yhteen jos toiseenkin talouteen. Uskon että vanhoille hieman isommille alkuperäisille valokuville löytyy kysyntää myös tulevaisuudessa.

14. Erno Enkenberg on Espoolainen nykytaiteilija joka on jo vakiinnuttanut paikkansa, mutta ei sitä kuuminta läpimurtoa ole kuitenkaan tehnyt. Näyttelyitä on ollut Galleria Heinossa, Hyvinkään taidemuseossa jne. Kunnianosoituksiakin on jo kertynyt ihan kiitettävästi.
Mahdollisesti tulevaisuuden nimi mutta mutta.. Kiva olisi jos hinta jäisi vielä arvioidusta mukavasti alle.

24. Helinä Hukkataival on kunnostautunut enemmänkin performanssitaiteilijana sekä työskentelee taideopettajana. Teoksen 370euron hinta on ihan validi arvo koska Hukkataival ei ole tunnettu niinkään kuvataiteestaan joten sijoituksellisesta näkökulmasta mitään arvonheilahduksia on tuskin tulossa. Teos itsessään on vain pysäyttävän nerokas ja hauska. Jotenkin ensimmäisenä tulee mieleen Elina Brotheruksen työt.

154. Harri Larjoston värivedos on Larjostolle tyypillinen 2000-luvun alun spooky työ. Taiteilijana Larjosto on todella monipuolinen ja taiteenalana onkin kaikkea installaatioista valokuviin ja tilateoksista videoihin. Värivedos perinteisenä taulu on helppo sijoitettava seinälle kun seinälle.

159. Zello on vanhankaartin graffiti taiteilija joka on kouhkannut kovasti valtavirtaistumista vastaan. Mies ei todennäköisesti haluaisi nähdä nimeään mainittavan täällä, ja ehkä sen poiminkin tänne juuri siitä syystä.
Zello ja Petos (rap artisti) poraavat "manifestissaan" miksi kaikki kaupunkien viroissa olevat kukkahattutädit fiilistelevät graffitia 2018. "Graffiti kuuluu kaduille". Fuck it sanon minä.
Se kuuluu kaduille mutta myös gallerioihin. Samaan valtavirta debaattiin ollaan ajauduttu jo rap musiikin saralla 20 vuotta sitten.
"Noi myy Anttilassa levyjä ja tekee rahaa kun rap kuuluu kaduille ja klubeille".
Jos intohimo ajaa taiteilijaa tai artistia tekemään taidetta joka sitten on salonkikelpoisempaa niin keitä ne "todelliset" katujen kollit ovat siitä valittamaan?
Samoista lähtökohdista ne nyt Anttilassa tai Taidehallissa esillä olevat taiteilijatkin ovat lähteneet.
Miksei tässä maailmassa esimerkiksi Rähinä Records voinut aikoinaan julkaista enemmän, ja myyvempiä levyjä jotka sitten myytiin Anttilaan sen sijaan että olisivat chipanneet ghettokultaa Funkiestissa?
Levyt eivät huokuneet inhoa yhteyskuntaa vastaan vaan kertoivat positiivisesta menosta. Rima korkealla ja kova nälkä. Siinä on hyvä työkalut jokaiselle elämän saralle.
Usein tuntuu että se kuka haluaa viettää elämänsä renttuillen, ja kasvamatta aikuiseksi on pahin kritisoimaan sitä joka osaa, haluaa ja pystyy tekemään siitä omasta katu jutustaan elinkeinon. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä urbaania taidetta tai rap musiikkia. On eri sävyjä ja vivahteita. Niin graffitissa kuin musiikissakin.
Onko se kaupungin kuuluisa Stop Töhryille kampanjan häviäminen, ja virallisten instanssien nopea takin kääntäminen graffiti myönteiseksi syönyt sitten tosi laita eläjien uskottavuuden kun omasta piissien väsäämisestä onkin tullut mainstremeä. Sehän se kai pahinta on. Teidät hyväksytään nyt. Ungergound is gone, yet still its here!

303. Lisa Johansson-Papen harvinaisempi Ornon valaisin. Markkinat haluavat juuri tätä messinkin lasi aikakauden Papea. Jos hinta jää alhaiseksi voi hankinnan tehdä mutta 1000€ on jo täysi raha.

Helanderin syyskuu on täynnä keramiikkaa, lasia ja designiä

Helanderin vuoro julkistaa syyskuun huutokaupan anti.
Oikein positiivisena huomiona voidaan todeta, että harvinaisempaa Oiva Toikkaa on tarjolla useiden esineiden verran. Varsinkin kun Toikka on viimeinen elossa olevista vanhoista nimistä niin uskoisin uniikkien töiden arvonnousun olevan aika taattu.
Hieman arvokkaampia taidelaseja löytyy myös muiltakin suunnittelijoilta. Esimerkiksi Nanny Still ja Aimo Okkolin ovat hyvin edustettuina. Voimme siis olettaa että joko joku realisoi taidelasikokoelmansa, tai myyntiin on tullut keräilijän kuolinpesä täynnä tasokasta lasia.

Tarjottava puukkokokoelmahan on todella merkittävä vaikka en puukkoihin ole perehtynyt, mutta jo yleistietouteni antaa kuvan että joukossa on useampia suhteellisen arvokkaitakin puukkoja mikäli vain keräilijät tämän huutokaupan löytävät. Mikäli huutokauppa jää vain parin harrastajan karkeloksi voi joku tehdä huimia löytöjä täältä.

Tällä kertaa kuitenkaan taide ei kirvoita korkealentoisiin blogipostauksiin vaan poikkeuksellisesti keramiikka, design sekä lasi.

10. Rut Brykin todella hieno keramiikkakulho Brykille tyypillisillä väreillä.
Useimmat Brykin teokset ovat tunnetusti reliefejä, tai muita veistoksia eikä hän suunnitellut niinkään "käyttöön" sopivia esineitä. Joskaan ehkä ei tätäkään maljaa arkikäyttöön kannata ottaa.
Hinta jäänee ihan maltilliseksi, mutta kädenjälki ja värimaailma on kuitenkin ehtaa Brykiä.

18. Vico Magistrettin legendaarinen Oluce Atollo 223 pöytävalaisin. Viimeistelystä päätellen vanhempaa tuotantoa., Uuden hinta näkyy suomessa olevan 1100euron tietämissä ja keskieuroopan kilpailluilla markkinoilla on lähempänä 800 euroa. Varsinkin kun tämä on vanhempi tuote niin näkisinkin että 400euron hinta-arvio on oikein kohdillaan. Kulujen kanssa noin 500euroa.

108. Nanny Stillin "jääkruunu" teoksen prototyyppi mallinnos. Helanderin kattava tuoteselostus antanee enemmän tietoa kohteesta, ja sen historiasta. Varmasti oiva hankinta varsinkin jo hinta jäisi vielä "sopivaksi" lähtöhintaan nähden.

759. Raija Rauanheimo-Kojonen on todella vähälle huomiolle jäänyt keramiikkataiteilija joka oli Falco keramiikkapajan perustajia. Hänen teoksensa muistuttavat kovasti Laila Zinkin ja Hilkka-Liisa Aholan töitä.

Viime vuonna Antiikki & Design lehden mainio blogisti Katja Weiland-Särmälä teki tutkimustyötä Rauanheimo-Kojosesta, ja hänen elämänvaiheistaan josta syntyi mainio artikkeli. Jos keramiikka kiinnostaa suosittelen lukemaan:

http://antiikkidesign.fi/blogit/naiskuvia


766. Olle Anderssonin Borénsille vuonna 1982 suunnittelema "Hello there" lattiavalaisin on todella hieno, ja tyylipuhdas 80-luvun aikakauden tuote. Sopii kuin nyrkki silmään Yrjö Kukkapuron Avartelle suunnittelemien huonekalujen kanssa. Ehkä 400euron hinta-arvio on kuitenkin hieman ylioptimistinen. Pohjoismaissa päättyneet valaisimet ovat olleet muutamassa sadassa eurossa, mutta oma uskoni on kova 80-luvun jälleentulemiseen ainakin tietyin rajoituksin.
Ehkei koteja nyt rakenneta yhtä kammottaviksi enää toista kertaa, mutta tietyn verran 80-luvun huonekaluja nykytyylin mukaisissa valkoisissa steriileissä olohuoneissa ovat omiaan nostattamaan sisustuksen yksilöllisyyttä ja aiheuttamaan puheenaiheita. Muotokieli on 80-luvulla ollut yhtä konkreettista mitä nykypäivänä koteihin halutaan.

970. Girrard-Perregauxin "korukello" voi lähteä edullisestikin. Naistenkellot ovat tällähetkellä aika alavireisiä mitä hintaan tulee.
Voit saada vain "muutamilla satasilla" tällaisia oikean manufacturen kelloja jotka ovat uutena maksaneet maltaita. Toki kellon käynti on parempi varmistaa paikanpäällä ennen huutoa (tai soittaa Helanderille ja pyytää heitä tekemään se).
Huolto tietysti pitää varautua tekemään sekä siihen varata 400-800euroa sillä varauksella että huollon lisäksi jokin osa tai lasi pitää uusia.
Tärkeintä on huutokaupoissa lähinnä katsoa käykö kello. Aikaa sen ei tarvitse pitää koska moni huutokauppaan ajautuvan kellon koneisto on huoltoa vaille, ja kuiva eikä näytössä nopealla tutkimisella ole mahdollisuuttakaan mitata ajanpitämistä ilman asianmukaista laitteistoa.
Olen muutaman kerran käynyt mielenkiintoisia kelloja tutkimassa tarkemmin, ja olen huomannut sen todella tarpeelliseksi ajannäyttäjiä ostettaessa.
Kerran erään huutokaupan näytössä selvisi että nuppi oli irronnut koneistosta ja pyöri tyhjää. Kerran taas nupin jumittamisen kautta selvisi että koneisto on todennäköisesti ruosteessa, tai ainakin täysin jumissa. Kummassakaan tapauksessa ei ollut mitään erillistä mainintaa kellon kunnosta. Myös kronokrafi (puhekielessä chrono) kellossa lisätoimintojen toimivuus kannattaa tarkistaa.

Hagelstam Modern auction T116

Tämänkertainen Modern T116 tarjoaa harvinaislaatusesti useampia Ernst Mether-Borgströmin töitä. Lähes kaikki kuvataide taitaa olla myös kotimaista ja ihan kärkinimiltä.
Kattaus onkin todella herkullinen ja blogattavaa riittää.

Ainoa häiritsevä asia on useampien töiden kehysten uusiminen. Usein tämä viittaa siihen että teos on jossain välissä käynyt taidekauppiaan omistuksessa jolloin moni on uusinut modernin aikakauden töihin "näyttävämpiä" kehyksiä myytävyyden parantamiseksi.
Se ehkä uppoaakin kuluttajaan jossain perähikiällä, mutta omassa kokoelmassa ensimmäinen asia olisi uudempien virheettömien kiiltävien kehysten irroittaminen ja alkuperäisiä vastaavien etsiminen tilalle. 50-vuotta vanhassa teoksessa kuuluu olla alkuperäiset kehykset vaikka ne olisivatkin hieman kipeää saaneet. Se vain osoittaa että sillä on se 50 vuotta ikää ja kaikki on alkuperäistä.
Asiaan vihkiytymättömän kuluttajan silmissä muutaman osuman saaneet kehykset voivat olla "nuhruiset ja ei sopivat arvo työlle", mutta itse teoksen arvonkehityksen kannalta kannattaa pitää alkuperäiset vaikkakin ne sitten veisi entisöijälle uusittavaksi jos niin huonossa kunnossa ovat.
Ei vanhaan Mercedeksen avoautoonkaan laitetan Pioneerin CD soitinta koska se on niin kätevä ja moderni.

Tässä bongaukset.

Yngve Bäckin maljakko asetelma on tyypillinen Bäckin työ. Nopealla vilkaisulla suht haaleavärinen, mutta kokonsa takia (80x64) haaleus ei haittaa vaan antaa hyvin tilaa teokselle.
Alkuperäisistä kehyksistä tulee plussaa.

Max Salmen teoksia on useampia tarjolla ja näistä kannattaa valita mieleisin.
Nyt poimittu Autiomaa teos on nopealla vilkaisulla suht ankea kuten useat Salmen teokset. Se taiteilijan töissä onkin juuri hauskaa. Ne eivät ole kovin helposti luettavissa, ja esimerkiksi näyttelyissä tai vaikka huutokauppojen näytöissä kannattaa töille antaa aikaa. Tämäkin on "vain" ruskealla pohjalla musta palkki, mutta tarkemmin katsottuna taivaanrannat, yksinäinen kulkija ja aavikko rupeavat avautumaan.

Göran Hongelin todella poikkeuksellinen coctail setti. En ole ennen moisia nähnyt enkä usko että ihan heti tulevaisuudessakaan näen. Kristallityylillä hiotut lasit suorastaan huutavat 30-40 luvun art decon jälkimaininkeja. Todella kauniit ja tyylipuhtaat esineet!

Ernst Mether-Borgströmin alkuperäisiä teoksia on nyt tarjolla useita. Uskon että hinnat nousevat, ja kalleimmistakin 50.000€ sekä 18.000€ teoksista saadaan mitä pyydetään. Nämä pienemmät kolme akvarellia ovat niin ihanan grafiikkamaisia. Kaikessa tunnistettavuudessaan näitä ei voi pahanakaan päivänä sekoittaa mihinkään muuhun kuin herraan itseensä. Onhan 2800€ pienehköstä akvarellista jonkinverran rahaa, mutta ei siinä ainakaan rahat mene hukkaan jos taiteilijasta pitää.

Taisto Kaasisen poikkeuksellisen komea linna valaisin. Luulin teosta alunperin vain veistokseksi, mutta johdon huomattuani tajusin sen olevan valaisin. Olisin Hagelstamilta kaivannut yhtä lisäkuvaa pimeässä valot päällä. Onhan se oleellinen osa teosta.
Kaasinen/Schilkin keräilijälle aika must ostos ellei kohteena ole pelkästään eläinhahmot.

Sam Vannin loppupään suht kookas öljyvärityö. Lähtöhinta ei päätä huimaa. Toki ei ehkä sitä ihan terävintä Vannia mutta toisaalta ei huonointakaan. Osa loppuajan Vanneista on aika seesteisiä tyyliltään. Jos sopivasti saa niin kannattaa ehdottomasti huutaa.

Hagelstamin syyskuu tarjoaa laatutaidetta

Hagelstamin syyskuun A194 huutokauppa tarjoaa yllättävänki hyvätasoista taidetta perus kuukausi huutokauppaan verrattaessa.
Kulta-ajan nimistä löytyy ihan hyvinä öljyväreinä mm Johan Knutsonin, Fredrik Ahlstedtin sekä Woldemar Toppeliuksen teoksia. Vielä 10v sitten nämä olisivat olleet ehdottomasti klassisen huutokaupan tarjontaa mutta niin ne ajat muuttuvat.

Joku on laittanut myös Veikko Sirenin teoksia vinon pinon myyntiin. Tunnetusti hinnat laskevat aina allemmas kun kerralla myydään enemmän eli jos Sirenin naivistiset teokset puhuttelevat niin nyt on tilaisuus ostaa sopivasti joskin sopivan hintaisia ne ovat olleet jo pidemmän aikaa.

Helanderilla taide huutokaupassa ollut kookas Oskari Paatelan teos joka aiemmin blogiin jo poimittiinkin on ajautunut nyt 15km etelään tehtaankadulle. Katsotaan miten tälläkertaa käy.

Muutamia todella mielenkiintoisia naistaiteilijoiden töitä on myös tarjolla. Alla mm. Cawenista enemmän:

Rudolf Koivun todella kivoja tussi piirrustuksia on kaksikin kappaletta. Todennäköisesti luonnoksia tai kuvituksia johonkin satukirjaan joiden kuvittamisesta mies on tuttu. Koivun markkinoilla liikkuvat öljyväriteokset ovat olleet perus metsämaisemia joista herra ei ole tunnettu joten niiden arvonkaan ei voida odottaa kehittyvät erityisen suotuisasti, mutta kaikki satuaiheiset teoksen, myös pienemmät tussityöt ovat hyvässä huudossa. Tässä mahdollisuus ostaa hieman edullisempaa Koivua.

Alice Kairan (ent Pöyry) varhaiskauden teos. Sen näkee jo signeerauksesta joka on tehty tyttönimellä. Tietysti tämä ei ole sitä satumaisen naivistista Kairaa mistä hän on tunnettu, ja mikä tulee nousemaan, mutta alkuajan työksi voi olla ihan kiva poiminta jos hinta jää alhaiseksi.

Tässä onkin sitten kysymysmerkki ja mahdollinen huutokaupan ässä.
Italialaista 1800-luvun taidetta. Francesco Bergamini (1851-1900) on perinteistä italialaista taidesuuntausta edustava suht "keskistason" taiteilija laatuhuutokaupoissa maailmalla. Teoksen historia ja aitous ovatkin nyt ensisijaisia asioita tätä ostaessa.
Itse voisin mahdollisesti nopealla vilkaisulla liputtaa työn puolesta. Olen Bergaminiin törmännyt Ruotsissa muutaman kerran.
Vuonna 1993 on myyty New Yorkin Sothebysillä samalta portilta maalattu teos jossa esiintyy toinen kuvan pojista ja sama aasi. Pienet detaljit, varjostukset, portin ääriviivat ja muut täsmäävät, mutta toki tarpeeksi vannoutunut väärentäjä ne osaa kyllä oikein tehdä. Mene ja tiedä, oma tietotaito loppuu kesken.
Bergaminin parhaat teokset ovat kovimmillaan liikkuneet 2000 luvun alussa siellä 20-35.000euron huitevissa mutta viimevuosina vastaavan kokoiset ja tasoiset työt ovat olleet jotain 3000-4000€ tietämissä eli siihen nähden Hagelstamin arvio 2500€ on ihan linjassaan.

Ragni Cawen on suomessa jäänyt käytännössä täysin unohduksiin suurelta yleisöltä. Aikoinaan Ragni Holmberg debytoi Stenbergin taidesalongissa ihan omalla yksityisnäyttelyllään.
Hänen mentyä naimisiin Alwar Cawenin kanssa Ragni lopetti taiteilemisen täysin, mutta poikkeuksellisesti omasta tahdosaan. Usein tuona aikana vaimo panosti kaiken avioliittoon, ja miehensä tukemiseen ja näin loppui myös monen lahjakkaan naistaiteilijan ura 1900 alkupuolella joskaan ei Ragnin. Hän jatkoi taiteilemista miehensä kuoltua. Alwar tunnettiin Tyko Sallisen perustamasta Marraskuulaisten ryhmästä jossa Ragni myös pyöri mukana, mutta häntä ei kuitenkan koskaan laskettu varsinaisesti Marraskuulaiseksi taiteilijaksi.
Nyt on tarjolla kaksikin työtä joista molemmat ovat todella hyviä ja tasokkaita. Jos muotokieli puhuttelee kannattaa ostaa. Todella mielenkiintoinen taiteilija ja hyvätasoisia teoksia sopuhintaan.

Salli Aareksen teoksia voisi usein sekoittaa esim Helmi Kuusen teoksiin. Niin samanlaista on värien käyttö ja aiheet. Aares ei ikinä tehnyt sitä kovinta läpilyöntiä vaikka vanhaksi elikin ja näyttelyitä pidettiin vaikka kuinka paljon. Todella hieno työ jokatapauksessa ja varmasti edulliseen hintaan.

Elokuussa Helanderin teemana: Taide

Helander kokeilee nyt elokuun huutokaupassa ensimmäistä kertaa Taide teemaa. Eli tarjolla on pelkkää kuvataidetta. Perus rullakko tavaraa ei nyt nähdä vaan perinteisempien kohteiden seassa on kaikkea mielenkiintoista. Todella tasokasta tunnistamatonta vanhempaa 1800 luvun taidetta löytyy mutta toki myös modernimpaa.
Paljon ulkomaalaisia taiteilijoita joiden joukosta jokaiselle varmasti löytyy jotain.

Myös niin sanotuilta edullisemmilta "bulkki" taiteilijoilta löytyy muutama todella hyvä teos. Esim Nikolai Tervakorvelta paras näkemäni työ. Myös Oscar Rappilta on muutama oikein hieno vesiväri joista toinen listattu alla.
On hattua nostettavaa että nyt taiteen ollessa aika matalasuhdanteessa Helander jaksaa kuitenkin panostaa juurikin taiteen teemahuutokauppaan. Näitä piristysruiskeita tarvitaan.

Kohde no 71, juliste Suomen Joutsenesta on taiteilija Nikolai Granbergin tekemä. Hän oli tunnettu postikortti, matkailuesite ja peli kuvittaja joskaan hän ei taiteellisella saralla tehnyt ikinä läpimurtoa.
Myös Martta Wendelinin teokset ovat mielenkiintoista seurattavaa.

Tässä muutama poiminta tarjonnasta.

 

51. Oskarin Paatelan kookas (175x175cm) teos. On vaikea kuvitella että työtä ei löytyisi Paatelaa käsittelevästä kirjallisuudesta. Sen verran hieno ja näyttävä työ on kyseessä. Kun huomioon ottaa taiteen nykyisen tilan ja samalla myös Paatelan laskeneet hinnat tässä voi olla todella hyvä löytö!

89. Hyvänä esimerkkinä hyvätasoisesta Venäläisestä taiteesta on vaikka tämä kohde. Kaikki kohdillaan värien käytöstä mittasuhteisiin. Olisiko aiheena Punainen tori ja taustalla pyhän Vasilin katedraali.

172. Oskar Rappin toinen todella hyvistä vesiväritöistä. Tässä aiheena talvinen luistelu, ja toisessa juhannus yö. Tästä ei enää Rappin vesivärityöt voi parantua.

165. Oikein raikkailla väreillä tehty tapahtumarikas Segerstrålen vesivärityö. Vesivärit ovatkin tämän teoksen ainoa synti joka rajoittaa arvonnousua tulevaisuudessa. 

Hagelstam avaa huutokauppojen syyskauden

Hagelstam avaa ensimmäisenä syyskauden A192 kuukausihuutokaupallaan.
Mitään aivan veret seisauttavaa ei elokuussa nyt kulttuurin ystäville nyt tarjoilla muutta muutama mielenkiintoinen kohde kannattaa kyllä huutokaupasta seurata.
Nyt poimittujen kohteiden lisäksi Tynellin, ja Papen valaisimet on hinnoiteltu aika fiksuihin lähtöhintoihin.
Myös kohde no 306, Armas Mikolan 1.3metrinen teos on selvästi luonnos jostain isommasta ja julkisen tilan työstä mutta mistä?

Yrjö Ollilan Äiti ja tytär nimiseksi työksi nimetty öljyväri on hyvä. Ehkä keräiltävyyttä ihan hieman häivyttää aihe joka voisi olla jotain muuta henkilökuvaus vailla taustaa. Työ on taiteilijan toiseksiviimeiseltä elinvuodelta, ja paras impressionistinen kausi on jo takana mutta teoksessa kolorismi on ruvennut nostamaan jo päätään eikä se missään nimessä ole kuitenkaan seesteinen työ. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä mihin Ollilan tyyli olisi kehittynyt jos elinaikaa olisi ollut vielä parikymmentä vuotta lisää.

Tämä Olof Kankaan hyvätasoinen teos oli aiemmassa huutokaupassa 1200euron lähtöhinnalla, mutta nyt lähtöhintaa on tiputettu 800euroon. Vastaavat Kankaan (1.2m x 1.6m) kokoiset teokset ovat gallerioissa ja näyttelyissä ovat olleet yli 5000euroa, ja usein ovat olleet jopa huonompia kuin tämä. Joten jos suuremmalle teokselle on seinällä tilaa, ja työ miellyttää kannttaa ehdottomasti huutokaupan kehitystä seurata.

Arna Rancken oli itsellekin täydellisen tuntematon nimi, ja piti oikein googletella löytääkseni edes jotain tarkempaa tietoa taiteilijasta. Nyt huutokaupassa on kaksi Ranckenin teosta, ja molemmat ovat todella hyviä ja tasokkaita. Mikäli hänen muu tuotantonsa on samalla tasolla niin ihmettelen suuresti, että rouvasta ei ole kuultu sen kummemmin tai häntä ei ole tutkittu. Edes kuolinvuosi ei ole nopealla tutkimisella selvillä.

Jaakko Somersalo kuuluu vahvasti 50-luvun abstrakteihin, ja informalistisiin taiteilijoihin jonka teoksia on monissa julkisissa kokoelmaissa kotimaassa ja ulkomailla.
Tämä sekä seuraava Tuulikki Pietilän teos ovat hyviä valintoja hieman huokeampia ostoksia etsiville, mutta kuteinkin aika varmoja sijoituksia vaikka grafiikkaa ovatkin.
Edustavat sitä varhaisemman modernin aikakauden grafiikkaa. Puupiirroksia ja etsauksia. Myöhemmät serigrafiat ja muut ovat enemmän bulkki tavaraa suurempien painomäärien takia. Serigragioissa ei myöskään taiteilijan kädenjälki ja uniikkius ole kosketeltavissa toisin kuin näissä vanhoissa teoksissa missä värien kerrostumat ja käsin vedostamiset ovat lähes hienosti aistittavissa.

Viimeisenä poimittu kattovalaisin joita on kolme ovatkin sitten todella mielenkiintoisia, ja voisin sanoa että nämä ovat tämän huutokaupan löydöt.
Koska ne eivät ole listattuna minkään yrityksen tai suunnittelijan nimellä ne eivät myöskään löydy mistään katalogista.
Kotimaisia kuitenkin ovat aivan varmasti jokaisesta ruuvista ja hitsaussaumasta peilattuna.
Reijät ja malli tietysti viittaa Tynellin tähtitaivaaseen mutta valkoinen kulmikas kanta on outo. Onko kannat sitten uniikkina tilauksena tehty, vai jälkikäteen joku itse askarrellut jollain toisella vuosikymmenellä.
Ehkä jonain kauniina päivänä löydät kyseiset valaisimet jostain mustavalko valokuvasta 1950-60 luvun Kotiliesi tai Eeva lehdestä joka kertoo Helsinkiläisestä juuri avatusta naistenvaateliikkeestä.
Sen kuvan myötä hinnassa on nolla perässä.

Hagelstam A190 kuukausihuutokaupan satoa

Hagelstamin kesäkuun huutokauppa noudattelee tutuksi tullutta linjaa sillä erotuksella että kotimaista grafiikkaa on tarjolla ja nimenomaan sitä todella laadukasta ja hyvää.
Hyvä kotimainen grafiikka on todella kerättyä tällä hetkellä Täällä kertaa silmiin pistää runsaslukuisesti Tuulikki Pietilän puupiirrokset. Niiden hinnat nousevat usein suhteessa muuhun grafiikkaan, mutta ovat silti todella maltillisella tasolla tai jopa alhaisella.

21. Tuulikki Pietilän Tuulien Tornin tori Ateenassa on ehdottomasti paras huutokaupassa nyt tarjolla olevista teoksista. Annan 10+ ostosuosituksen työlle. Työ on kookas grafiikaksi. Värit eivät pääse oikeuksiinsa tietokoneen ruudulta. Varma sijoitus.
Viimeksi Pietilän vastaavat Kreikka aiheiset grafiikat myytiin Design+Modern huutiksessa.


30. Heli Ojanperällä on oma surrealistinen tyylinsä. Usein nopealla vilkaisulla sekoitan monet hänen teoksensa Arvid Bromsiin. Sen verran samanlainen tyyli yhdessä vaiheessa molemmilla on ollut.
Löydetäänko Ojanperää ikinä sitä en uskalla veikata. Todennäköisesti ei joka sinällänsä on sääli. Tämäkin listattu teos on vuodelta 145 joka on kyllä ollut aika omanlaisensa aikalaistensa joukossa.
Todella kivoja töitä edullisesti. Teoksen nimi on Kuutamolla.

37. Lars-Gunnar Nordströmilta on useampikin kiva grafiikka, mutta tämän nimenomaisen poimin sen kompaktin koon takia. 39x18 pystytyö sopii aina jollekin sivuseinälle silloin kun muu tila rupeaa olemaan käytetty. Painosarjakin on vain 4/4!

63. Yrjö Saarisen todella tunnistettava vesiväri. Tässä olisi budjetti tason Saarinen tarjolla. Itselläni on kova usko juuri Yrjö Saarisen ja Yrjö Ollilan nousuun tulevaisuudessa. He eivät kuitenkaan edusta klassista aikaa vaan perinteisen maalaamisen jälkeen ensimmäisiä uusia tuulia josta ajan kanssa sitten jatkumona taidesuuntaukset tulivat yksi toisensa jälkeen. Parhaat oman aikakautensa/tyylisuuntansa maalareista.


317. Olen vähän kahden vaiheilla Bruno Maximuksen kanssa antaako hänelle ostosuositus vai ei. Aiemmin Maximuksia ei liikkunut jälkimarkkinoilla yhtään, ja hinnat olivat muutamassa tuhannessa. Nyt niitä on ilmestynyt tasaisesti (ei liikaa), ja hinnat tippuneet vähintäänkin kohtuullisele tasolle. Tyyli on omanlaisensa. Ideaa teoksissa on, ja ne ovat hauskoja. Eli kaikki avut seuraavaksi Kaj Stenvalliksi löytyisi, vai löytyisikö?


4525. Alkuperäinen 1956 vuoden Roberto Sambonetin tyylikäs Villa Mairea juliste. Vanhat näyttely, ja design julisteet ovat keräiltyjä ja tulevat vielä nousemaan designin hintojen nousun ohella. Tosin itse uskon että valtaosa julisteista menee ulkomaille.
Villa Mairea on Alvar Aallon taidonnäyte Noormarkussa satakunnassa Porin vieressä.
Se sijaitsee Ahlströmin ruukin kupeessa ja koko paikan miljöö on aivan mahtava. Maireaan tehdään satunnaisia vierailuja joille on aina kova tunku. Jos joskus on asiaa siennäpäin, ja ruukin alue on vielä näkemättä kannattaa käydä vilkaisemassa.

Hagelstamin A188 Kuukausihuutokauppa sekä hieman ajatuksia markkinatilanteesta

Pitää tunnustaa että viimekuukausina bloggaaminen on jäänyt tekemättä. Kyseessä on ollut ihan tietoinen ratkaisu mielenkiintoisen tarjonnan uupuessa markkinoilta.

Tämänkuinen Hagelstam tarjoaa muutamia ilonpilkahduksia harmaaseen arkeen.
Yleisesti tässä kuussa perustaulujen taso on aavistuksen aiempia kuukausia parempi. Useampia mielenkiintoisempia töitä löytyy joskaan harva tästä peruskaurasta enää nykypäivänä minkään arvoista. Toisaalta nyt on myös fiksujen ostosten aika. Ollut jo muutaman vuoden mutta ei tämäkään ikuisesti jatku. Ainakaan kaikilta osin.

Uskon että taiteessa on menossa samanlainen kasvava railo kun suomen asuntomarkkinoilla. Se ihan halutuin prosentti edustaa niitä Sam Vanneja Lars Gunnar Nordströmejä ja Ernst Mether Bogströmejä joita verrataan sitten vaikka Helsingin keskustan yksiöihin, ja vastaaviin hurjaksikin äityneisiin kohteisiin.
Sitten perässä tuleva ryhmä, mutta kuitenkin varmassa etukenossa nouseva Max Salmi, Gösta Diehl, A.Ahtola, Alice Kaira, Yngve Bäck, Unto Pusa jne.
Tätä määrällisesti monilukuista mutta kokonaisuudessa suhteellisen pientä prosenttia verrataan sitten vaikka kasvukeskuksiin. Espoo, Vantaa, Oulu jne.
Se pahin 30km Kajaanin keskustasta sijaitseva kerrostalo sitten edustakoot sitä katoavaa toritaidetta jota ei enää nykypäivänä tehdä, koska sitä on tehty jo 50-70 luvuilla koko kansan tarpeisiin seuraavaksi 200 vuodeksi.
Muut aiemmin nimekkäät laskijat kuten Arthur Heickel, Aarne Alanko ja muut kuhilas/latomaisema taiteilijat ovat sitten niitä muuttotappiokuntia joiden nousun todennäköisyys on yhtä suuri kun öljyn löytyminen suomesta. Ei se nyt teoriassa mahdotonta ole mutta käytännössä kyllä.

Se niistä pakinoista. Näitä neljää itse seuraan tälläviikolla.
Huudettavana on myös muutama mielenkiintoinen, ja harvemmin kaupan oleva Torsten Wasastjerna. Tosin arvonousuihin en hänen kohdalla enää usko vaikka onkin mielenkiintoinen kulta-ajan taiteilija.

73. Alarik Munsterhejlm tunnetaan myöhemmin nimellä Ali Munsterhjelm. Kyseessä on aika alkuajan työ kun teoksen klassinen pariisilais tyyli on niin ilmeinen. Myöhemmin hänen tyylistä kehittyi usein huutokaupoissakin nähtäväksi omintakeiseski tyyliksi jossa usein toistuu mm. Turku aiheet jossa hän asuikin ison osan elämästään.
Harvemmin nähtyä tuotantoa taiteilijalta. Nämä klassisen kauden työt ovat olleet yksityiskokoelmissa jo pitkään, eikä niitä ole liikkunut käytännössä ikinä markkinoilla. Tosin voi olla että tähän tulee muutos tulevina vuosina kun klassisen taiteen keräilijöiden perikunnilta rupeaa ilmestymään teoksia myyntiin.

114. Gösta Diehl on ollut omalla nousija listallani jo pitkään. Koloristista ja modernia tyyliä edustava Prisma ryhmä oli juuri Diehlin kaltaisten taiteilijoiden inspiraation lähde. Tässä on vielä poikkeuksellisen kiva teos monine yksityiskohtineen ja henkilöineen. Teos on myös sopivan kookas mahdollistaakseen tai ehkäpä maksimoidakseen arvonnousun tulevaisuudessa.

252. Sitten täällä uudemman taiteen puolella pitää poimia Kristian Krokfors jonka teoksia on nyt useissa huutokaupoissa, ja niiden hinnat ovat alhaiset. Olen aiemminkin aiheesta kirjoittanut mutta en voi olla painottamatta liikaa tätä. Näiden hinnat ovat tippuneet puoleen tai kolmannekseen siitä mitä ne olivat vielä 7-10v sitten. Suosittelen edelleen haalimaan Krokforseja kokoelmaan.

261. Lauri Laineen nykyinen tyyli on aika eri mitä se on ollut 80-90 luvuilla. Nämä vanhempaa tuotantoa edustavat teokset tuovat usen mieleen esim Juhana Blomstedin tietyn aikakauden, sekä myöhäisemmät Sam Vannit.
Vastaavat Laineen teokset ovat nyt laskusuhdanteenkin aikana päättyneet huutokaupoissa 2000-3500euroon joten lähtöhinta on todellakin halpa joskin teoksen koko voi tuottaa hieman päänvaivaa varastoinnissa. Siltikin tässä on nopean fippauksen paikka jos teoksen hinta jää lähtöhinnan tuntumaan.

Hagelstamin alkuvuoden moderni T112

Alkuvuoden Modern huutokauppa ei tarjoa mitää veret seisauttavaa mutta perus laatatavaraa sitäkin enemmän.
Osa töistä tuntuu olevan aika aliarvostettu lähtöhinnallisesti. Tarkoittaa myös että monessa työssä on oston paikka.
Taidelasin puolella suhteellisen klassisiksi kohteisiksi nousseet kremlin kellot, kukkopullo ja Nanny Stillin Meloni ovat kohteita joita kannattaa seurata mikäli sattuisi jäämään alhaiseen hintaan.

618. Sam Vannin isohko öljyvärityö on varmasti hyvä lisä kokoelmaan kun kokoelmaan. Aihepiiri ja värimaailma ei tosin ole ihan tyypillisintä Vannia, mutta se toki näkyy myös hinnassa. Tietysti makuasioita nämä ovat myös, mutta ei tällainen pelkistetyn konkreettinen Vanni kovin pahakaan ole. Hieman tulee Göran Augustson mieleen. Hän on tehnyt myös 90 luvun alussa vastaavan oloisia teoksia.

623. Tälläkertaa on tarjolla muutama Stenius todella maltillisella lähtöhinnalla. Mielestäni lähtöhinta voisi hyvin olla vaikka 1200€ tai 1500€. Sen verran on hyvätasoinen työ. Tarkoittaa myös että on ihan vahva ostosuositus tälle työlle mikäli hinta jää alhaiseksi.

704. Bromsin teokset jakautuvat aika vahvasti pariin kolmeenkin kategoriaan. On myöhäisempää symbolistisempaa tuotantoa joka on usein pastelliväristä, unen omaisempaa teosta jossa usein esiinty hahmo tai hahmot. Äiti, enkeli, lapsi jne. Käsitellään kuolemaa tai äidinrakkautta.
Sitten on tämä nyt esiintyvä surrealistisempi tyyli josta itse pidän kovasti. Tulkinnanvaraisia, mutta kuitenkin ymmärrettävästi kuvattuja teoksia vahvalla värimaailmalla.
Yhtenä osa-alueena on abstrakti non-figariviinen tyyli joskin tämän tyylin teoksia liikkuu suhteellisen harvoin eikä Broms ole kovin tunnettu niistä joten itse panostaisin surrealismiin.
Sanotaanhan Bromsin olleen suomen ensimmöinen Surrealisti.

411. Alvar Gullichseniltä on harvemmin tarjolla Bonk aiheen reliefejä tai kuvanveistoa joka tässä tapauksessa tarkoittaa koneilta näyttäviä veistoksia.
Tämä hauska kuvitteellinen yrityksen logo on juuri sitä itseään mikä on koko Bonk aihepiirin juju.
Hauska teollisen aikakauden ei mikään. Gullichsen on kyllä jättänyt jälkensä suomalaiseen taiteeseen joten siltäosin arvonsäilyminen on taattu, mutta aika näyttää nousevatko hinnat nykyisistä.

36. Alvar Aallon alkuajan puumuottiin puhallettuja aalto vaaseja on täällä ennenkin ollut poimittuna, ja tulee olemaan myös vastaisuudessa. Tämä on sitä kotimaisen designin keskeisintä ydintä mitä ikinä on tuotettu tässä maassa ja mistä kaikki on viittävaille lähtenyt liikkeelle.

224. Kaipiaisen reliefit ovat hyvää valuuttaa edelleen, ja 600€ lähtöhinta on oikein fiksu. Osta pois jos hinta jää maltilliseksi.

Taidemaalariliiton Teosvälitys & Ornamon Teosmyynti 2018

Oli taas ehkäpä vuoden mielenkiintoisimman viikon aika. Parituhatta teosta sadoilta taiteilijoilta ja kaikki myynnissä heti mukaan!
On hienoa että Taidemaalariliitto sekä Ornamo (ja Korutaideyhdistys) ovat yhdistäneet voimansa tämän teosten myynnin suhteen, ja jatkavat edelleen samalla linjalla. Yhden katon alla kaikki. Mikään tapahtumista ei olisi yksinään niin vetävä yleisön osalta kun mitä ne ovat yhdessä. Ornamo tuo puolestaan oman vastapainonsa kaikkine veistoksineen, lasiteoksineen ja keramiikoineen Taidemaalariliiton puolelletoista tuhannelle kuvateokselle.

Aiempien vuosien hyvään menestykseen kun lisättiin perjantai-illan Ylen uutisten maininta tapahtumasta tuntui, että nyt rupesi olemaan mittasuhteet oikeat. Ikinä aiemmin ei ole ollut väkeä ihan vaivaksi asti. Tungosta riitti heti ensiminuuteista lähtien. Viralliset instanssit olivat käyneet jo perjantaina ripustusten viimestelyn ohessa tekemässä omat hankintansa joten lauantaina ovien auettua useissa kymmenissä teoksissa oli "myyty" merkintöjä. "MYYTY VALTIO" nimikkeellä oli korvamerkitty Kiasman nappaamat teokset. Myös HUS Taidesäätiö oli tehnyt ostoksensa.
Sitten kun yksityisten ostokset alkoivat lauantai aamuna, niin tauluja rupesi häviämään seinältä ennätystahtia! Varsinkin useat nyt nosteessa olevat taiteilijat naarattii hetimiten ensimmäisen tunnin sisällä pois. Muunmuassa Milla Kuisman teoksia etsiessäni löysin vain tyhjää verkkoaitaa ja isännättömiä ripustuskoukkuja. Vierailtuani Taidelainaamon sivuilla huomasin että Kuisman noin paristakymmenestä teoksesta oli vain kaksi vapaana. Viitisen kappaletta myytynä ja loput "vuokrattuna" eli toisin sanoen vähittäismaksun kautta koteihin jäämässä. Eli kysyntää Kuismalla oli myös Teosvälityksen ulkopuolella. Joku muukin oli näemmä löytänyt hänen taiteensa.

Kivoja teoksia oli läjäpäin mutta edukseen erottuvista jouduin bongaamaan perinteisesti aiempienkin vuosien tapaan vain parhaat.
Listalle päätyivät teokset ja taiteilijat joissa/joilla oli omaperäisyyttä ja ideaa. Joukossa on vanhemman kaartin tuttuja nimiä, nyt jo nimeä niittäneitä nuorempia taiteilijoita, sekä aiemmin minulle entuudestaan tuntemattomia nimiä.
Käykää ihmeessä poimimassa allaolevat työt jos ovat vielä vapaana! Teokset eivät ole paremmuus järjestyksessä.

Taideblogi Helsingin vuoden 2018 TOP 15 poiminnat

Jesse Avdeikov, The Master of Unsalvagable Things

Sami Pennanen, Konstruktivismi 2

Tuomo Saali, Light Phenomenon

Jussi TwoSeven +10034mm

Tuomas Gustafsson, Apollo

Petri Niemelä, Pitch Black

Ville Räty, Outside

Vilmalotta Olivia Schafhauser, Irtiotto

 Eero Österberg, Idän Uhka

Tero Kuitunen, Micros/Cosmos tarjotin

Kirsi Kivivirta, House of Waters

Heini Riitahuhta, Kevätlintu

Timo Jakola, Kukkakaupan uhkea myyjätär

Tatu Vuorio, is there any one out there?

Yleisenä yhteenvetona voidaan sanoa että varsinkin Ornamon taiteilijoiden teosten ulottuvuus ei välitys oikein kaksiulotteisen kuvan perusteella. Muunmuassa Kirsi Kivivirran valtiolle myyty iso yllä kuvattu keramiikkatyö antoi loistavasti suunnitellun kolmiulotteisen efektin josta kamera ei kiinni saa. Tero Kuitusen tarjottimien ja muiden töiden kanssa sama homma.
Myös yllä viimeisenä kuvattu Tatu Vuorion teos oli vain yksi kolmesta todella hienosta ja mienekiintoisesta työstä. Vuorio on ollut kovassa nosteessa viimevuosina ja nykytaiteen saralla ostosuositus on kova kuten toki kaikilla yllälistatuilla nimillä.
Eihän Taideblogi Helsingin Top 15 listalle kukavain yllä!! Eihän?!

Eero Österbergin "Idän Uhka" työ oli niin omaperäinen, moderni ja klassinen. Niinkin kulunut aihe kun talvimaisema on haastava maalattava nykytaiteilijalle joka kuitenkin haluaa tuoda teoksen esiin ymmärrettävästi. Österbergin työn on lyhykäisyydessään Pekka Halonen Feat. Bruno Maximus.

Jesse Avdeikov on minulle entuudestaan täysin tuntematon nimi mutta työ pysäytti. Dekin (skeitti laudan) pohjaan todella taidokkaasti tehdyn työn lisäksi teoksessa oli sitä oikeaa ulottuvuutta.
Tosin sen huomasi joku muukin kun lauta irroitettiin seinästä juuri kuvaukseni jälkeen ja paikalle jäi ammottamaan tyhjä paikka. Avdeikovista kuullaan vielä!

Sami Pennasen Konstruktivisti oli humoristinen Ernst Mether-Borgströmin jäljitelmä. Idea itsessään oli todella hauska. Pienet työmiehet tekemässä kulma ja kantamassa viivoja. Niistähän sen konstruktiivinen työ muodostuu.

Tuomo Saalin työ ei pääse oikeaan arvoonsa tässä kuvassa. Teoksessa oli hyvää ulottuvuutta ja syvyyttä. Taiteilijan mukaan aiheena on Maisema osana ihmistä. No siltä se näyttää. Hieno työ.

Jussi TwoSevenin kaksi työtä olivat todella kookkaita joskin siksi hieman hankalia ostettavia valtaosaan kotitalouksista. Töiden hinnat olivat 5300 ja 3900euroa eli siltäosin maltillisia kun TwoSeven on hyvin nimeä niittänyt kuluneina vuosina ja teosten arvo on varmojen nousijoiden listalla.

Tuomas Gustafssonin teokset olivat aika .. hmm.. Rankkoja? Synkkiä? Ainakin tummanpuhuvia jos ei muuta. Jotenkin minulle tuli vahvasti mieleen Max Payne elokuva mikäli joku on sen nähnyt.
Syvyyttä töissä oli joskaan se ei kuvasta välity.

Petri Niemelällä on hieman sama kun monella muulla. Töissä on syvyyttä jota et saa kameralla vangittua. Pitch Black työ ei ehkä hetkauta näin koneen näytöltä katsottuna mutta livenä se oli hieno kuten muutkin Niemelän työt. Taiteilija on myös saanut nimeä viimevuosina joten varmasti nousijoiden listalla.

Vilmalotta Olivia Schafhauser on ollut tällä listalla aiemminkin ja mikäli teokset jatkavat olemistaan näin hienoina tulemme hänet täällä tulevaisuudessakin näkemään. Hassuja tilanteita ja realistisia henkilökuvauksia. Ei kirkkaita värejä. Ripaus realismia muttei kuitenkaan. Ehdoton ostosuositus Schaufhausereille.

Timo Jaakolan kaikissa teoksissa oli auto mukana teoksessa. Sitten muistinkin lukeneeni artikkelin missä taiteilija kertoi vaihtaneensa teoksiaan autoihin, ja unelmana oli saada autokokoelmallaan hankittua joskus oikea Ferrari. Nyt sitten ihmiset autokaupoille. Voisi sitä huonommatkin kaupat tehdä kun mitä Timon kanssa tauluihin vaihtaessaan.

J-P Köykkä @ Galleria 3H + K in Björneborg

Porin 3H+k Galleriassa on esillä Helsingissä opiskellen, mutta Tampereen alueella vaikuttavan J-P Köykän "Suodatus" näyttely. Olen taiteilijan pannut aiemmin merkille. Hän on ollut mukana mm Art of Baswaressa, pitänyt oman näyttelyn Galleria Ondassa ja myös Myyrmäen ja Artsin ympäristö on saanut nauttia Köykän katutaiteesta.

Porin 3H+K:n näyttelyn yhteenveto on hienosti kiteytetty taiteilijan omissa sanoissa Suodatuksesta.

"Näyttelyn teoksia tehdessä on tullut läpikäytyä monenlaisia ajatuksia. Olen toiminut suodatinpussin roolissa. Ajatukset ovat valuneet pussin läpi ja muuntautuneet maalauksiksi. Monet teoksista on suodatettu pitkällä prosessilla ja saattavat sisältää mietteitä hyvinkin erilaisista ajatuksista, sekä viitteitä taidehistoriasta ja lainauksia vanhoilta mestareilta."

Näyttely oli yhtäaikaa tasapaksu, kiinnostava ja sekava. Tuntuu kuin taiteilija ei tietäisi mistä aloittaa ja lopputulos on hieman sekava.
Kaikki esillä olleet teokset olivat esittävää taidetta. Mukana oli pohdintaa mutta myös yhteiskuntakriittisyyttä.
Taiteilijan juuret ovat arvattavasti katutaiteessa mutta nimenomaan juuri sieltä ponnistavilla luovuuden valjastaminen kankaalle ja betoniseinää salonkikelposemmaksi taiteeksi on aina ja poikkeuksetta vaikea.
Näen ja uskon että Köykkä käy läpi jatkuvaa prosessia ilmaisun saralla. Se täysin oma juttu hakee muotoaan ja tyyliään vielä vaikka se kokoajan on hahmottumassa.
Taideblogi Helsingin yksi tarkoitus on myös miettiä taidetta rahallisesta näkökulmasta vaikka sitä usein nykytaide skenessä kritisoidaan. "Taiteelle luovuudelle tai kulttuurille ei voida asettaa hintalappua". Minun mielestäni voi. Se loppukäyttäjä joka Köykän teoksesta maksaa sen 1200e on se joka asettaa sen hintalapun.

Yhteenveto: Näyttelyn öljyväriteosten hintataso oli 700e-1300e väliltä (poislukien yksi 1800e työ). Taiteilijan hintataso mahdollisiin tulevaisuuden näkymiin suhteutettuna on vielä maltillinen ja jos mieleisen teoksen löytää voi sen hyvillä mielin ostaa. Henkilökohtaisesti uskon että Köykästä kuullaan vielä isompienkin näyttelyiden merkeissä. Eikä montaa vuotta mene niin saadaan myös Bukowskis & Hagelstam Contemporary noteerauksia.

Porilaiset: Must Go! Stadilaiset: Jos olette Satakunnassa käykää ihmeessä ihan jo 3H +K Gallerian kannatuksenkin vuoksi.
Köykkä on tulossa myös Helsinkiin Jätkänsaareen Galleria Huutoon kesäkuussa.

Galleria 3H+K Itsenäisyyden kadulla (In the heart of Pori)
www.nyte.fi
Näyttely avoinna 3.-22.3.2018

Hagelstamin vuoden avaus A182

Hagelstam aloittaa vuoden kuukausihuutokaupalla. Tarjolla ei varsinaisesti ole mitään tajunnanräjäyttävää mutta joukosta löytyy muutama ehdottomasti vinkkaamisen arvoinen yksilö.
Hopeaa näyttää tulevan markkinoille vuosi vuodelta enemmän.
Toki todella hyvä hopea ja vanha kotimainen hopea tekee kauppansa vastaisuudessakin mutta esim 15-10 vuotta sitten ei markkinoilla ollut käytännössä yhtään 1600-luvun ja ääriharvoin 1700-luvun kotimaista hopeaa. Nyt sitä näkee huomattavasti enemmän ja se vaikuttaa myös hintoihin.

Hopea valitettavasti kuuluu hieman samaan kastiin kaikkien postimerkkien, kirjeiden, junaratojen ja lelujen kanssa. Suuret ikäpolvet ovat aikanaan keräilleet niitä, mutta tulevien sukupolvien osalta keräilijät näillä saroilla ovat vähenemään päin.
Toisaalta sitten nuoremman sukupolven omat "jutut" tuovat ihan uusia keräilykohteita markkinoille. Avaamattomat lelut ovat olleet sellaisia jo jonkin aikaa mutta myös pienet gameboy ja donkey kong käsipelikonsolit sekä isommat vanhat pelikonsolit ja niille aikoinaan harvinaisemmiksi jääneet pelit voivat nousta todella koviinkin hintoihin.

Risto Vilhusen pop-art kokeilut vuodelta 2014 ovat myös mielenkiintoisia mutta en tiedä sitten arvon noususta. Vilhunen kun tunnetaan toki monipuolisena taiteilijana mutta että sarjakuvat?


Tässä muutama klassinen ja moderni poiminta tästä huutokaupasta:

48. Tuomas Mäntyseltä tarjolla on kaksi naivistista oikein kivaa teosta. Tulee hieman Alice Kaira mieleen. Voi olla että Mäntynen odottaa löytymistään vielä. Nyt ei ainakaan hinta vielä päätä huimaa kun lähtöhintakaan ei varmaan tule ylittymään.

422. Timo Ruokolaisen veistokset ovat mitä mainiompia. Ruokolainen on verrattain huokea teosten tasoon ja omaperäisyyteen nähden. Hänen veistoksiaan on ollut aiemmin niin Bukowskin kuin Hagelstaminkin moderneissa joten ihan "kuukausihuutiskauraa" ei taiteilija ole.
Hän luo taidetta jätemetallista. Suosittelen hamstraamaan Ruokolaista jos tyyli puhuttelee ja sitä jostain löytää ostettavaksi. Ei uskon että hinta pysyy näin alhaalla ikuisesti.

2002. Naisten ns. korukellojen kulta-aika oli juuri 1960 luvulla kun kellojen valmistuksessa haettiin rajoja, keksittiin uutta ja reviteltiin pitkin 60 ja 70 lukuja. Ruvetiin tuomaan uusia mallistoja eri käyttötarkoituksiin. Kello ei ollut enää pelkkä ajannäyttäjä. Oli sukelluskelloa, lentäjäkelloa, korukelloa jne.. Toki esim lentäjien kelloja oli ollut jo pidemmän aikaa mutta nyt mallistoja lanseerattiin peruskuluttajillekin ihan esteettisyys periaatteella. Kaikilla mittareilla ja viisareilla ei tarvinnut olla aktuaalista tarkoitusta loppukäyttäjän tarpeisiin.
Korukelloja toteuttivat aluksi pääasiassa vain tunnetummat ja laadukkaammat valmistajat. Tämä johtuu siitä että korukellojen materiaali oli usein valko tai keltakulta. Koneisto pieni joten sitä ei voinut ottaa vain muista mallisarjoista ja laittaa erilaisia kuoria vaan siihen piti kehitellä kokonaan uusi pieni koneisto.
Tähän saumaan taas ei halvemmat merkit lähteneet. Eihän kukaan nykyäänkään haluaisi maksaa 18mm halkaisijalla olevasta valkokultaisesta Leijonasta varustettuna 30 briljanttihiontaisella timantilla 18.000euroa. Silloin päädytään johonkin korkeamman profiilin manufactureen.

Naisten korukellot ovat tooooodella edullisia juuri nyt. Varsinkin huomioiden että mekaaniset kellot elävät nyt taas uutta aikakauttaan ja ovat suosituimpia kuin vuosikymmeniin.
Kyseinen Omega olisi oiva lahja Rouvalle tai Neidille jolla on käytössä rannekello. Harva nainen kuitenkaan omistaa kovin montaa kelloa ja varsinkaan eri kelloja eri tarpeisiin.
(Kelloharrastus nyt vain tuntuu olevan enemmän miesten juttu vaikka naisia harrastajapiireissä mukana toki näkee.)
Tämä Omega voi olla seuraavat 50 vuotta aina pöytälaatikossa odottamassa seuraavia juhlahetkiä. Sen verran ajaton ja klassinen malli sekä arvostettu valmistaja on kyseessä.
Kello kelpaa imagonsa puolesta niin ravintola illalliselle rakkaan kanssa kuin vaikka ihan linnanjuhliin.

81. Esko Sihtolalta on tarjolla useampikin öljyväri. Tämä Hangossa vaikuttava ja paljon meriaiheisia töitä tekevä taiteilija on jäänyt valitettavaan paitsioon töiden tasoon nähden.
Useammin markkinoilla liikkuu grafiikkaa, ei niinkään öljyjä. Poimitusta öljystä poikkeuksellisen vielä tekee Helsinki aihe. Tosi kiva työ ja aivan naurettavaan hintaan!

215. Johan Knutsonin työt ovat viimevuosina tulleet alas muiden klassisten taiteilijoiden ohella (toki poislukien ne eräät). Tämä kahden teoksen kokonaisuus on niin kertakaikkisen hieno ja ihastuttava etten voinut vastustaa kiusausta poimia niitä mukaan. Alkuperäiset todella loisteliaat ja näyttävät kehykset yhdistettynä valokuvamaisiin klassisen maalaustaiteen kyllästämiin teoksiin ovat vain niin komeat ja rehvakkaat. Voin vain kuvitella minkä arvoisena teokset ovat joskus vuosikymmeniä sitten parhaimmillaan käyneet. Nyt teosten hinta tulee olemaan samanverran kuin kuusi tankillista polttoainetta tai vaikka yksi neljäsosa Sam Vannin vedoksen arvosta.

216. Nathalie Martinaun työn poimiminen sivuaa myös aiemmin käsiteltyä Knutson aihetta. Vielä parikymmentä vuotta sitten Martinaun siskoksien teoksia ei ollut tarjolla käytännössä ikinä ja jos oli niin tarjonta oli sieltä surkeimmasta päästä.
Nyt myytävä työ on niin tyylipuhdasta kuvataiteen koulun opetusmateriaalia että vaikea kuvitella neidin maalanneen teosta ihan omaalotteisesti.
Olen aiemminkin poiminut blogiini symboliikkaa sisältäviä töitä. Niitä on mielenkiintoista tutkia. Mitä taiteilija on miettinyt ja mitä hän viestii kullakin esineellä. Kello, Kärpänen jne.. Kaikki viittaavat kuolemaan. Kirjoissa raamattu jne..
Todella loistava ja näyttävä teos jossa tutkittavaa riittää pitkäksi aikaa.